Kaheksantoista

Jouduin tällä viikolla hyvästeleen Annican, kun se lähti takasin Ruotsiin. On ollut ihan uskomatonta, että oon löytänyt niin ihania ystäviä mitä Annica ja Behshad on. En yleensä ystävysty ihmisten kanssa helposti, enkä kaipaa ympärilleni isoo ihmisjoukkoo. Täällä oon kuitenkin saanut monta kaveria, jonka kanssa on ihan kiva jutella jostain hepposista jutuista, mutta heti kun antaa itestään vähän enemmän, niin saa moninkertasesti takasin, ja niin kävi nytkin. Mun on välillä vaikee luottaa ihmisiin, mutta näihin ihmisiin luotan kyllä sataprosenttisesti, ja tärkeintä on ollut että oon voinut olla ihan oma omituinen itseni, saanut itkee ja nauraa ja hassutella tai olla vaan ihan hiljaa aina kun siltä tuntuu. Tää aika ei olis ollut mitään ilman noita mun tukipilareita. Tuntuu niin oudolta, että Annica lähti, kun ite jään tänne vielä hetkeks, ja Behshad jää vielä pidemmäks aikaa, muutamaks vuodeks kun se käy yliopiston täällä loppuun.

Luin just mun marraskuisen kirjotuksen, jonka olin kirjottanut Miian Suomeen palaamisen aikaan. Kirjotin, että en usko tulevani noiden vaihtareiden kanssa niin läheisiks, että voisin ihan mitä vaan puhua. Oon todella onnellinen huomatessani, että kyllä se muuri vaan tuli kaadettua, ja aika hemmetin läheisiä noista tuli, ja varsinkin Annicasta. Annica on ollut mulle niin tärkee osa tätä viimestä muutamaa kuukautta, auttanut ja tukenut niin paljon että ei riitä sanat kertomaan kuinka kiitollinen oon. Oon muutaman kerran itkenyt sen olkaa vasten niin hillitöntä itkua, enkä muista aikoihin itkeneeni niin kenenkään nähden. Ja vaikka se on ite aika hillitty, eikä näytä päälle päin kaikkia tunteitaan, niin en silti oo tuntenut olooni epämukavaks, päinvastoin.

Jään kyllä niin kaipaamaan mun mussukoita <3


Maanantai 19.1.
Mun energiat oli aika lopussa reissun jäljiltä, mutta koitin lueskella koko päivän Information Systemsin kokeisiin, ja sain kun sainkin käytyä kaikki PowerPoint-slidet läpi seuraavan päivän tenttiä varten.

Tiistai 20.1.
Tentti tuntu menevän ihan hyvin, vastasin kaikkiin kysymyksiin, mutta pari monivalintaa jäi vastaamatta, kun niistä olis saanut miinuspisteitä, eikä mulla ollut hajuakaan niistä. Mun teki mieli kirjottaa opettajalle viesti koepaperiin, että tää on ollut ehkä opettavaisin kurssi koko aikana! Kun ottaa huomioon että en tiennyt mitään aiheesta ennen tätä kurssia, ja nyt osasin melkein kaikkiin kysymyksiin vastata, niin oon tainnut jotain oppia. Mutta silti oppiminen jäi ihan pinnalliselle tasolle, ja tuun varmasti unohtaan melkein kaiken vähän ajan päästä. Jos multa nyt kysyttäis että mikä jäi parhaiten mieleen, niin vastaisin Problem-solving process, josta tein just edellisellä viikolla raportin koskien oman elämäni probleemaa :D

Saatiin kivat Euncet-hupparit ilmaseks koululta, niin piti sitten vielä muutama kuva ottaa muistoks koulun pihalla!

Piti vähän poseerata :D

Lähdettiin illalla juhlistaan tokavikaa yhteistä iltaa Annican ja muiden vaihtareiden kanssa. Mentiin eka Terrassassa Behshadin ja Arthurin kanssa tapaksille, ja siitä Barcelonaan. Barcelonassa treffattiin loput kaverit ja mentiin kivannäköseen baarin istuun ja juomaan passion-mojitoja, nams. Yleensä en tykkää passionhedelmästä juomissa, kun ne on niin makeita, mutta jostain kumman syystä toi oli paljon parempi ja kirpeempi kun tavallinen mojito! Meijän piti mennä clubbaileen Razzmatazille, kun mää ja pari muuta ei oltu siellä ikinä käyty, mutta se sitten olikin kiinni. Löydettiin tiemme Ramblan varrella olevaan clubiin, jonka nimee en ihan muistanut, mutta nopeella googlailulla selvis että se oli BLVD.

Olikin aikamoinen ilta, tuntu vähän siltä, että oltais Annican kanssa oltu jotain syöttejä, joita pedot piirittää :D Oltiin melkein ainoita tyttöjä muutenkin tyhjän puoleisessa clubissa. Mentiin vip-tilaan juomaan vähän cavaa, ja tuntu aika hauskalta, vaikka ite en mitään maksanutkaan! Oli mukava päästä tanssahteleen piiitkästä aikaa, en oo aikoihin ollut clubilla. Meinattiin missata aamujuna, mutta just kerettiin siihen, ja taisin olla kotona joskus kuuden jälkeen.

Annica ja Behshad, mun lempparityypit!

Kerrankin otin kuvia clubilta, mutta ollaan vähän tärähtäneitä ja punasia valaistuksesta johtuen.

Keskiviikko 21.1.
Heräilin puolen päivän aikoihin kauheeseen krapulaan, jota koitin päivän aikana hoitaa pois huonoin tuloksin. Halusin tehdä jotain kasvaneelta to do-listaltani, joten aloin pakkaileen kun se oli ainoo tehtävä, missä ei tarvinnut käyttä aivoja. Olin ajatellut että mun tavarat hädin tuskin mahduis mun laukkuihin, mutta sain ne oikein helposti kaikki mahtuun! Kunhan en nyt kauheesti enää ostelis vaatteita alennusmyynneistä.

Me mentiin illalla viimeselle ehtoolliselle Annican ja Behshadin kanssa. Käveltiin eka pitkä matka meksikolaiseen ravintolaan, joka ei sitten ollutkaan auki, joten käveltiin samaa tietä takasin ja mentiin syömään pizzat. Se oli mun ensimmäinen pizza täällä ollessa ja oli kyllä hyvää! Jäähyväiset ei ollutkaan niin kivat. Saatettiin Annica sen kotiovelle, ja oli vaikee pidätellä itkua kun halattiin viimesen kerran. Kävelin Behshadin kanssa asuntolalle, ja koitettiin jutella mukavia, vaikka vähän meinas itku olla herkässä. Kotona se sitten tuli ihan kunnolla...

Torstai 22.1.
Heräilin 11 aikaan ja viestiteltiin siinä vielä Annican kanssa. Se lähti puolen päivän aikaan taksilla kohti lentokenttää. Tuntu kyllä niin oudolta, tai no just siltä että paras kaveri lähtee monen tuhannen kilometrin päähän musta... Mutta onneks tiedän, että tuun sen vielä näkeen, suunniteltiin jo että meen viimestään ens kesänä niiden luokse Tukholmaan. Onneks ei oo pitkä matka. Vaikka tiedän kyllä nyt jo, että ei se oo sama asia enää sillon. Molemmilla on omat elämät jatkunut, ja muita juttuja mielessä. Täällä meillä on ollut vaan toisemme, joten on ihan luonnollista, että ollaan tultu niin läheisiks, kun ei oo ketään muita kelle puhua. Tai siis lähinnä perus arkijuttuja, joita ei ihan viitti alkaa Suomen ystäville aina lörpötteleen.

Mun päivä oli kauheen sekava, en oikein osannut keskittyä mihkään, vaikka to do -lista kasvaa taas kasvamistaan. Kävin kuitenkin pitkän kävelylenkin puistossa, kun oli pitkästä aikaa niin ihanan aurinkoinen ilma. Täällä on viimeaikoina ollut ihan sateista ja pilvistä...

Mietin illalla pitkään, että jaksanko lähtee käymään Montserratin vuorella. Olin siellä Hannan kanssa ekalla viikolla, kun tänne tultiin, ja se oli niin mahtava näky ja kokemus, että aattelin sillon haluavani käydä siellä uudestaan täällä olon aikana. Illalla alko kuitenkin laiskuus iskeen, ja kauhu kun kattelin tota tehtävälistaani, joka pitäis saada purettua tän viikonlopun aikana. Sitten tajusin, että mää oon kyllä ihan ääliö kun ees mietin kotiin jäämistä. Oon tällä reissulla jättänyt jo muutaman jutun tekemättä, jotka on jäänyt vähän harmittaan jälkeenpäin, ja nyt ymmärsin että tää olis taas yks semmonen tapaus, jos en menis. Se pitää niin paikkaansa, että tekemättömiä juttuja katuu eniten. Kattelin sitten valmiiks junat ja muut ja laitoin kellon soittaan aikasin.

Perjantai 23.1.
Lähdin 11 aikana käveleen kohti juna-asemaa ja ostin kakssuuntasen lipun. Junaa ootellessa mun viereen istahti joku jätkä, jolla oli aika urheilulliset vaatteet päällä ja reppu selässä. Aattelin heti että ihan varmaan on kanssa menossa Montserratiin, ja niinhän se olikin! Vähän ennen junan tuloo se alko kyseleen, että meneekö tästä juna Manresan suuntaan ja kerto olevansa menossa Montserratiin sitä kautta. Tulikin ihan mukava junamatka sen kanssa höpistessä. Se oli menossa kävellen juna-asemalta ylös vuorelle (google maps oli sanonut että matka kestää 20 minuuttia, mutta ei kyllä voi pitää paikkaansa kun jo pelkällä junalla kesti 20 minuuttia!) ja mää olin menossa kaapelikärryllä, jolla mentiin viimekskin, mutta onneks törmättiin asemalla vanhaan rouvaan, joka kerto että kaapelikärry ei mee tähän aikaan vuodesta, vaan pitää mennä vihreellä pikkujunalla, funicularilla sinne seuraavalta asemalta.

Vuorelle päästyämme käytiin hakeen infopisteestä kartat. Sitten mää möläytin, että oikeestaan olin suunnitellut että haluaisin mennä tän reissun yksin, että nyt on niin paljon asioita mielessä, ja tulin täältä hakeen vähän selkeyttä ajatuksiin, kun halusin tulla täällä käymään ennen lähtöö. Se onneks ymmärsi oikein hyvin, ja varsinkin siinä kohtaa kun mulla meinas tulla jo vähän tippa linssiin tota selittäessäni (vähän meinaa alkaa ärsyttään tää mun överiherkkyys ja tunteellisuus!). Toivoteltiin hyvät jatkot ja jatkettiin eri suuntiin.

Valkkasin jonkun polun, jonka aattelin olevan vähän iisimpi kun meidän syyskuussa kulkema polku oli (se oli pelkkää kipuamista "rappusia" ja kivikkoo pitkin!). Tää polku osottautukin sit ihan liiankin helpoks, se oli aluks pelkkä kävelytie, mutta onneks lopussa tuli vähän haastetta, kun poistuin pääpolulta jollekin pienemmälle metsäpolulle, ja kipusin korkeuksiin. Tykkään niin kiipeillä tommosessa maastossa, tuli niin hyvä fiilis kun sai vähän leikkiä apinaa. Mietin siinä, että taidan lähtee tän lenkin jälkeen vielä toiselle rankemmalle reitille, mutta sit saikin vähän liikuntaa, kun tulin takasin päin. Koko reitti oli ollut pääasiassa alamäkee, joten luonnollisesti piti kivuta ylämäkeen sitten takas tullessa! Siinä kohtaa tuli ekaa kertaa hiki ja alko jopa hengästyttään. Olin ollut ihan kylmissäni koko matkan, kun siellä ylhäällä kävi niin kova tuuli, ja kun ei reippaasta kävelystä huolimatta tullut lämmin. Olin ihan mukavan puhki reitin tehtyäni, ja päätinkin lähtee vaan takas kotiin ja jäin vaan hetkeks istuun aurinkoon ja menin syömään sämpylän kovimpaan nälkääni ennen lähtöö.

Olin ilonen, että päätin lähtee. On toi luonto vaan niin ihmeellinen, kun se selkeyttää pään ja rauhottaa kropan ja mielen. Sai ihan rauhassa hengitellä pahat fiilikset ulos ja vetää puhdasta ilmaa ja ajatuksia sisään. Tuli niin nöyrä ja kunnioittava fiilis luontoo kohtaan, kun kattelin alas vuorelta. Sen rinnalla tuntee ittensä niin pieneks ja olemattomaks.

Lähtöfiilis!

Söpö juna-asema

Lauantai 24.1.

Kirjottelin aamulla blogia ja tein vähän rästiin jääneitä koulujuttuja. Meidän piti jo ennen vaihtoon lähtoo tehdä kauhee määrä kaikenlaisia raportteja ja powerpointteja, mutta enhän mää mitään jaksanut tehdä kun kesä meni muutenkin niin hujauksessa. Onhan se hyvä niitä sitten tällein vähän jälkikäteen tehdä... 

Sunnuntai 25.1.

Päivällä tein yhden kevään kurssin tehtäviä, tai tutustuin aiheeseen kun se kurssi on alkanut jo Suomessa, enkä pääse näille ekoille tunneille mukaan. Loppu päivän ja illan siivoilin ja pakkailin ja heitin 4 pussillista tavaraa roskiin. En ymmärrä miten näin pienessä ajassa voi kertyä noin paljon roskaa. Mutta suurin osa oli jotain koulupapereita, joita ei tuu enää tarviin. Lisäks vein tyhjät pulloni lasinkeräykseen. Niitä oli yhteensä 16, eli ei se nyt oo kun 3 pulloo kuukaudessa :D Vaikka alkuaikana heitin niitä kyllä muutaman roskiin että ehkä se määrä olis ollut enemmän... Kaks yötä enää, ja sit mää lähren Barcelonaan 10 päiväks! :)