Kuudes

Kun kerran nyt on saatu pahat asiat purettua, on aika taas koittaa palata menneisyyteen ja mun arjen tapahtumiin. Olin tästäkin suurimman osan kirjottanut jo ajat sitten, mutta jostain syytä nyt vasta julkasen.

Oli kyllä samalla niin ihanaa ja samalla niin outoo palata ajassa kuukausi taaksepäin! Ihanaa kun muistaa vielä niin hyvin kaikki tapahtumat, ja kamalaa kun miettii, että mihin tää kuukausi tässä välissä on oikein kadonnut :D Mulle ei oo tainnut ihan valjeta tää bloggaamisen perussääntö, ajan tasalla oleminen... Palataan nyt taas ajassa monta monta viikkoo taakse päin...

Lauantai 20.9.

Täällä alko tosiaan La Mercè -festivaalit syyskuun puolivälissä ja koko kaupunki oli täynnä ihmisiä ja joka puolella oli kaikkia esityksiä ja musiikkia ja muuta kulttuuria, yhteensä noin viikon ajan. Lauantaina lähdin illalla Terrassasta kohti Barcelonaa. Olin positiivisesti yllättynyt, kun matkalla juna-asemalle keskellä Terrassan keskustaa oli jonkin sortin bileet keskellä kaupunkia! Aukiolle oltiin pystytetty iso lava, ja siellä oli iso joukko ihmisiä esiintymässä tanssien ja laulaen. Ja tietysti koko kaupunki oli kattomassa ja kaikki jammaili siinä keskellä aukioo. Mulla oli kuitenkin sen verran kiire, että harmikseni en ehtinyt jäädä sen pidemmäks aikaa seuraan.

Barcelonassa oli just niin paljon ihmisiä keskustassa, kun olin ajatellutkin. Yritin houkutella Miiaa tuleen mun seuraks kaupungille, mutta kun se ei päässyt tuleen, päätin olla yksin sen illan. Monet on täällä ja kotopuolessakin ihmetellyt, kun kerron että tykkään kulkee täällä yksin. Eikö se pelota? Alkuun toki halusin, että aina on joku seurana etten eksy tai muuta, mutta heti tokalla viikolla ihastuin eniten just siihen, että täällä voi kuljee ihan yhtä turvallisesti yksin, kuin Tampereella tai missä tahansa muuallakin. Vaikka kävelis kolmelta yöllä yksin, ei kukaan tuu sua uhkaileen, korkeintaan tyrkytetään ilmasia lippuja clubille, ilmasta kaljaa tai pilvee. Oon kuullut monia ikäviä juttuja, että on ryöstetty laukku tai lompakko, ja sen takia koitankin olla aina tosi huolellinen, etten kävele missään epäilyttävissä väentungoksissa, laukku auki tms. Vielä ei oo mitään sattunut, ja toivon ettei sattuiskaan. Mun mielestä paras ohje on olla näyttämättä pelokkaalta, koska sillon varsinkin oot helppo kohde. Ja känni on tietysti toinen juttu, pimeillä kujilla ei tietenkään kannata hoiperrella ihan tuhannen tuiterissa! Rakastan yli kaiken sitä, että voin käppäillä täällä tutuilla ja tuntemattomilla kujilla yksinään, ilman että pitää miettiä mihin kaveri haluaa mennä. Saa mennä just sinne minne haluaa ja olla siellä niin kauan kun haluaa.

Ja oli kyllä hyvä päätös olla yksin se ilta. Kun pääsin Ramblalle, törmäsin heti taas jättiläisparaatiin ja hetken niitä seurattuani jatkoin matkaa kohti Placa Sant Jaumee, koska se on koko festareiden keskiö. En päässyt ihan sinne saakka, kun koko katu täytty ihmisistä. Kaikki oli ihan täpinöissään ja säntäili ympäriinsä ja mää olin ihan pihalla, että mitä hittoo nyt tapahtuu. Hyvin pian kuitenkin näin, että mua kohti on tulossa jotain äänekästä ja savuavaa ja koitin äkkiä hypätä autotieltä jalkakäytävälle. Oli muuten aika vaikeeta, kun jalkakäytävät oli täynnä innostuneita ihmisiä! Mutta jäin töykeesti ihan reunalle seisoon, ja joku äijä alko mua töniin heti ja viittoili alaspäin, että hei varo mun lasta, tää oli sen paikka... Saatiin kuitenkin säilytettyä naapurisopu, kun siirryin kymmenen senttiä sivumpaan, ja molemmat oli onnellisia.

Sit alkokin kovaääninen rummutus ja meitä kohti tuli iso joukko nuoria rummut sylissään, tanssien ja huutaen ja rummuttaen. Kadulla oli ihan mieletön fiilis, kaikki ihmiset, lapset ja vanhukset jammaili ja taputti ja hurras koko ajan! Mää olin ihan yhtä hymyä koko ajan. Siä meni vaikka kuinka monta rumpuryhmää ja aina välillä tuli kaiken maailman mörköjä ja lohikäärmeitä pitkin katua. Sen paraatin nimi olikin Fire-Breathing Dracons and Beasts, ja oli kyllä huikeeta nähtävää ja kuultavaa!

Kun kaikki lohikäärmeet oli menny menojansa, katoin kelloo ja tajusin että se on kohta kymmenen. Olin suunnitellu että meen kymmeneltä kattoon ilotulituksia rannalle, joten suuntasin äkkiä askeleeni sinne. Muutama muukin oli samoilla aikeilla, ja oli mukava kävellä kun tiesi ettei voi eksyä, vaikka mulla ei ollu siinä kohtaa mitään hajua mihkä pitäis mennä.

Olin noin vartin kävelly, niin ilotulitukset alko paukkuun. Mietin et olisin jääny siihen johkin vähän kauemmas katteleen, mutta sitten päätin kuitenkin jatkaa matkaani rannalle asti. Se ei ihan kauheen hyvä idea kuitenkaan ollut, just kun pääsin hyvälle paikalle rannan tuntumaan, ilotulitukset loppu. Sain muutaman surkeen kuvan ja todella huvittuneen mielen omasta hyvästä tuurista. No, mitä sitä surkutteleen, lähdin sitten käppäileen takas päin kohti keskustaa, ja Ciutadella-puistoo, jossa olis vielä kaikkee mukavaa nähtävää.

Matkalla poikkesin kauppaan hakeen vähän vettä, ja taas karma puuttu peliin, kun törmäsin koulukaveriin Igoriin yliopistolta! Olisin toki voinut jatkaa suunnitelmani toteutuimista ja lähtee yksin kohti puistoo, mutta joku sosiaalinen olento heräili mussa, kun siinä näiden kanssa höpöttelin. Napattiin muutama kalja kylmäkaapista ja lähdettiin isolla porukalla tarpoon kohti rantaa. Siellä tais vierähtää pari tuntia. Juteltiin kaikkien eri perinteistä, ruuista ym. Joukossa oli muun muassa italialaisia, ukrainalaisia ja ruotsalaisia. En muistanut oikein mitään perinneruokia Suomesta, tai jos muistin niin en oikein osannut kuvailla niitä kunnolla. Nyt kaikki varmaan luulee, että me syödään vaan mustaa makkaraa, marjoja ja kalaa Suomessa. Italialaiset oli ihan innoissaan opettelemassa suomee, opetin niille muun muassa miten nainen pyydetään tanssiin ja miten naista kehutaan kauniisti.

Lähdin jossain välissä kohti metroo ja yöpaikkaa, kun sain tarpeekseni.

Sunnuntai 21.9.

Sunnuntaina mun piti herätä jo ysiltä ja olin suunnitellut, että meen kattoon Castellers-ihmispyramideja keskustaan Igorin ja muiden kanssa, mutta yllätys, yllätys, uni maittoi enemmän ja heräsin vasta puolen päivän jälkeen, kun kaikki näytökset oli tietysti jo loppunut. Tyydyin kohtalooni, ja jäin vielä sänkyyn makaileen, ja laitoin viestiä Marialle, jos oltais sinä päivänä keretty näkeen. Sovittiin treffit neljäks Placa Reialille, jossa tiesin olevan tosi hyvän ravintolan. Hipsin siitä sitten suihkuun ja aloin valmistautuun iltaa varten. Kaapit oli sen verran tyhjinä, että join vähän viiniä aamupalaks ja suuntasin sitten suoraan kohti ravintolaa maha kurnien. 

Maria odottelikin jo aukiolla seurueensa kanssa. Oli mukava tutustua Riikkaan ja Jussiin, sain kuulla paljon kaikkee mielenkiintosta heidän projekteista! Mentiin Ocañaan syömään, samaan paikkaan, jossa olin jo aikasemmin käynyt ja jonka tiesin olevan hyvä. Tilattiin pöytä täyteen maittavia tapaksia ja höpöteltiin siinä aikamme. Kun oltiin saatu ruuat päätökseen, lähdettiin käppäileen kaupungille ilman varsinaista päämäärää. Oli mukavaa vaan kävellä pitkin uusia katuja ja tutustua ympäristöön.

Jossain kohtaa lähdettiin kohti Via Laietanaa, koska oltiin katottu La Mercen ohjelmistosta, että siellä pitäis kohta alkaa "tulijuoksu", Correfoc. Aikamoiset savut siellä olikin, kun sinne päästiin! Ei aluks nähty oikein mitään, mut sit huomattiin että se savuava juttu tuleekin meitä kohti ja siirryttiin vähän reunempaan kadulta. Nää kuvat ja videot ei oikein tuo oikeutta, siellä oli jotenkin niin uskomaton meininki! Paikalla oli taas ihan kaiken ikästä, vauvasta vaariin ja kaikki hurras ja riehu ympäriinsä. Vähän meinas alkaa jännittään, kun kipinät lentelee suoraan päälle, mutta onneks palovammoilta vältyttiin, vaikka vähän käsivarsissa pistelikin. 

Ei ihan toimi videot blogissa, mutta kai tästä jonkun kuvan saa, 

että millanen sekamelska siellä oli.

Kun oltiin aikamme tulityyppejä katteltu, lähdettiin kohti Parc de la Ciutadellaa. Oon siellä muutaman kerran käynyt, ja se on kyllä joka kerralla aina yhtä ihana paikka. Nyt se oli vielä tosi täynnä ihmisiä La Mercen takia. Kierreltiin kattelemassa paikkoja ja istuttiin kuunteleen musiikki/tanssiesitystä. Oli mukavaa vaan istuskella nurtsilla ja jammailla ja nauttia kaikesta ympärillä olevasta. Rentoo. 

Kun musiikkiesitys loppu, oli tullut jo ihan pimee. Lähdettiin vielä tutkiin puistoo, ja löydettiin kaunis valoshow. Ei kuitenkaan kauaa jaksettu sitä jäädä katteleen vaan lähdettiin kohti rantaa ja ilotulituksia. 

Rannalla koitettiin löytää hyvä istuskelupaikka, josta olis hyvät näkymät taivaalle ja myös hyvät ja edulliset viinit. Jälkimmäinen toive ei ihan täysin toteutunut, kun istahdettiin kivan näköseen raflaan (jonka sain myöhemmin tietää olevan yökerho, Pasha) ja alettiin katteleen viinilistaa. Halvin lasi tais olla jotain 8 euron luokkaa, mikä ei tietenkään Suomen hinnoissa mitenkään hirveen paha oo, mutta täällä vähän kirpas, kun on tottunut paljon halvempaan. Otettiin sit kompromissina viinipullo, koska se tuli 26 euron hinnallaan kohtuullisemmaks kun kolme viinilasia, vaikka sekin oli kyllä kallein täällä maksamani viini! Otettiin vielä sushilautanen kylkiäiseks, kun alko siinä jo nälkä vähän oleen. Oli eka sushi täällä, ja oli kyllä niin taivaallisen hyvää, että vieläkin alkaa kuola valuun kun ajattelen sitä! 

Melkein heti kun sushit oli tuotu pöytään, alko ilotulitukset paukkuun. Oli ihan sanoinkuvailemattoman upee fiilis siinä kohtaa. En vaan voinut lakata hymyilemästä, meinas jopa pari onnenkyyneltä karata. Hyvä seura, hyvää viiniä ja ruokaa, rentouttavaa musiikkia, ilotulituksia yötaivaalla, niin luksusta. Kuvat on ihan huonoja, mutta ei voi mitään. 

Jäätiin rannalle vielä hetkeks istuun, kunnes oli aika lähtee kotiin päin. Hyvästelin seurueeni ja hyppäsin metroon. 

Maanantai 22.9.

Maanantai meni lepposissa tunnelmissa kotihiirenä. Nukuin pitkään ja söin hyvät aamupalasetit ja sit päivä katos johkin.

Tiistai 23.9.

Tiistaina oltiin ahkeria Stephanien kanssa ja mentiin pankkiin avaan espanjalaiset tilit. Siellä meni varmaan yli tunti, kun ne sääti mun tietojen kanssa, mutta loppujen lopuks kaikki saatiin kuntoon! Sen jälkeen käytiin hommaan mulle espanjalainen puhelinliittymä tai oikeestaan prepaidliittymä Vodafonelta. Oon myöhemmin kuullu, että olis kannattanut ottaa joku ihan muu kun toi, mutta en jaksa enää alkaa säätään ton kanssa. 15 eurolla saan ihan hyvät edut, vaikka nettipaketin käytän kyllä aina ihan liian nopeesti ja sit saakin kärsiä superhitaasta netistä loppukuun. 

Mentiin kämpälle leikkiin kunnon espanjalaisia ja vietettiin siestaa päikkärien merkeissä. En kuitenkaan kauaa jaksanu lepäillä, kun lähdin käveleen kohti kaupungin laitamia kirjakauppaan. Laitoin Google mapsiin koordinaatit nyt kun sain netin toimiin puhelimessa ja lähdin matkaan. Terrassa yllätti taas vaihteeks! Googlemapsi opasti mut lähi huikeen kauniin puiston, ja olin ihan äimänkäkenä koko matkan, että miksen ollut täällä kävellyt aiemmin. Tää puisto, Vallparadis, menee siis koko kaupungin läpi, joten siellä kulkee päivittäin tosi paljon ihmisiä ja myöhemmin oon huomannut että varsinkin iltasin se on täynnä juoksijoita ja koiria ja lepakoita! 

Löysin kuin löysinkin perille kirjakauppaan, ja annoin myyjättären kouraan lapun, jossa oli tiedot mun tarvitsemista espanjan kirjoista. Olis tehnyt mieli mennä kierteleen kirjakauppaa, mutta mulla meni pupu pöksyyn kun joka puolella oli vaan katalaanin kieltä enkä tajunnut mitään. 

Kävelin takasin kotiin hidastellen ja menin vähän eri reittiä. Ja toki piti heti kunnon koululaisena alkaa opiskeleen espanjaa uusista kirjoista, kun seuraavana päivänä oli tiedossa eka espanjan tunti!

Keskiviikko 24.9.

Heräsin into piukeena (vähän liiotellen....) ja pakkasin kimpsut ja kampsut ja otin suunnan kohti koulua. Tää oli siis Terrassan kaupungin tarjooma kurssi, eikä sillä ollut mitään tekemistä mun yliopiston kanssa. Olin vähän pihalla siä paikassa, ja tietysti menin heti väärään luokkaan odotteleen! En kuitenkaan ollut ainoo, vaan muutama muukin oli saanut väärät koordinaatit. Hetken siinä ihmeteltiin että miks meitä on täällä näin vähän ja miks opettaja on vartin myöhässä, mutta sit opettaja tuli onneks tsekkaan sen luokan ja opasti oikeeseen luokkaan. Se olikin ihan tupaten täynnä ja päästiin heti hommiin, kun piti vähän kertoo itestä espanjaks! Mulla tuli heti semmonen olo siellä, että en oo kyllä yhtään oikeessa paikassa, kaikki vaikutti olevan niin paljon parempia puhuun. Siinä jotain sitten sönkkäsin ittestäni ja Suomesta. Siellä oli ihmisiä vähän joka puolelta, varsinaisia yliopisto-opiskelijoita tais olla kaks mun lisäks, ja muut oli aikuisopiskelijoita. Jäi jotenkin kauheen huono maku koko kurssista, ja sitten myöhemmin kävikin niin etten enää ikinä sinne tunneille mennyt, mutta siitä lisää myöhemmin :D

Kun pääsin kotiin, pakkasin ja lähdin kohti juna-asemaa ja Barcelonaa. Mun rakkaat volumilaiset oli tullut tänne just edellisenä yönä lomaileen ja moikkaan mua! Sain vähän epämääräset koordinaatit, kun kaikki oli just sillon hajaantunu hakeen ruokaa. Törmäsin kuitenkin heti Leenaan ja Veeraan pikkukaupassa, ja oli kyllä niin outo fiilis nähdä ihan yhtäkkiä tuttuja kasvoja keskellä Barcelonaa :D Tuntu tosi epätodelliselta. Ja fiilis jatku, kun mentiin volumilaisten kämpille, jossa loput jo odottelikin. Oli niiin hassua kun näki kaikki ihanat ihmiset kerralla muutaman viikon tauon jälkeen! Ja tuntu etten olis ees poissa ollutkaan, jotkut anto halit ja kyseli kuulumisia, mutta sit heti paneuduttiin oppimissopimuksiin, ja pääsin kuunteleen mitä kaikkee akatemialla on touhuttu ja mitä tulevaisuudessa on luvassa. Oli ihana kuulla kaikkien kuulumisia, ja mulla tuli niin hyvä ja ylpee fiilis kaikista. 

Vähän kuvia meidän upeesta asunnosta. Meijän huone!

Illalla mentiin syömään porukalla vaihteeks Ocañaan, se nyt vaan on niin hyvä ja niin lähellä. Mulla on näköjään paha tapa jumittua aina tiettyihin lempparipaikkoihin! Pitäis kyllä antaa muillekin paikoille mahdollisuus. Kaikki tykkäs paikasta ja ruuasta, vaikka vähän meinas tulla ongelmia, kun kaikkee ruokaa ei tullut mitä tilattiin, ja silti piti maksaa kaikesta. Illallisen jälkeen osa lähti kämppää kohti, mutta suurin osa porukasta halus lähtee siitä vielä yksille. Kuten ehkä arvata saattaa, johdatin porukan Benedictiin mojitoille (joojoo, pitäis oikeesti käydä muissakin paikoissa...). Kaikki viihty siellä hyvin, ja yhdet vaihtu toisiin. Hetken päästä paikalle pamahti Miia ja sen saksalainen kämppis, ja juttua riitti taas hyvin. Ei kuitenkaan voitu kovin myöhään jatkaa, kun piti lähtee kämpille nukkuun. Majottauduin tosiaan sinne volumilaisten asunnolle, kun siellä oli ylimääränen sänky ja onhan se nyt paljon helpompaa kulkee oppaana, kun ei tarvi kaukaa Terrassasta kulkee joka aamu.

Kelpas muillekin ;)

Torstai 25.9. 

Tokana päivänä hajaannuttiin ja lähdettiin kierteleen kaupungille, osa meni ostarille ja osa lähti käveleen pitkin vanhan kaupungin pikkukatuja. Päivä oli oikein lepposa, ja sovittiin että mennään illalla syömään Hard Rock Cafeeseen. Se ei sujunutkaan ihan ongelmitta.. Kun päästiin ravintolaan sisälle ja kysyttiin pöytää, saatiin arvio että menis ainakin tunti ja vartti että saadaan pöytä. Siinä sitten pähkäiltiin että mennäkö tai eikö mennä, ja kun vihdoin päätettiin että jäädään odottaan, niin aika-arvio olikin muuttunut tuntiin ja puoleen... No, mentiin sitten viereiselle terassille istuskeleen ja nauttiin sangriaa siks aikaa. Alettiin oleen tosi nälkäsiä ton puolentoista tunnin jälkeen, ja mentiin kyseleen että koskahan meijän pöytä vapautuu. Siellä edelliset asiakkaat vielä oli tilailemassa jälkkäreitä joten turhauttava odotus vaan jatku ja jatku. Siinä vaiheessa Stephanie ja Miia liitty meidän seuraan, mutta näki sitten parhaaks vaihtoehdoks siirtyä jo baarin puolelle, kun ei ollut aikeissa syödä mitään. 

Me päästiin kun päästiinkin lopulta pöydän ääreen, kun tarjoilijat tajus kysyä, että sopiiko meille mennä kahteen eri pöytään, ja tietysti se sopi. Otin tietysti hampparin, ja olihan se aika hyvää, varsinkin kun oli ihan sudennälkä!! Vähän jäi kyllä paha maku asiakaspalvelusta, mutta toisaalta olis pitänyt tajuta, että olis voinut pöydän varata etukäteen, varsinkin näin isolle joukolle!

Vatsat piukeina lähdettiin tarpoon kohti Benedictiä, kun Miia ja Stephanie oli mennyt sinne. Siellä oli joukko mukavia norjalaisia, joiden kanssa turistiin pitkälle yöhön. Baarin ovet meni kolmelta kiinni, ja meidän joukko hajaantu tässä vaiheessa, kun oli vähän erimielisyyksiä jatkopaikasta. Me lähdettiin kokeileen, päästäänkö Jamboreeseen sisään, kun oltiin saatu sinne ilmaset liput. Ne oli kuitenkin menny jo tunti sitten vanhaks, ja olis pitänyt muutama euro maksaa, jotta pääsis sisään. Osa norjalaisista menikin sinne, ja osa lähti kotiin, ja me loput lähdettiin vielä kierteleen kadulle ja koitettiin löytää auki olevaa baaria. Kävi kuitenkin nopeesti ilmi, että kaikki baarit menee kolmelta täällä kiinni, joten jäätiin hengaileen vaan johkin "puistoon", mikä ei kyllä ollut puistoo nähnytkään. Kaljakauppiaat iski heti meidän kimppuun ja ostettiin sixpäkki, kun ei muutakaan ollut. Koitti se taas kaikkee muutakin tarjota, mutta pysyteltiin Estrellassa. 

Olin ilmeisesti hyvin viehättävä sinä iltana, kun pari norjalaista mua niin fanitti.. Toinen alko oleen jo niin rasittava, etten enää oikein jaksanut kuunnella sen juttuja, kun se vaan puhu ja puhu, ja toinen koitti välillä saada huomion kiinnittyyn itseensä, mutta ei ollut niin alfa kun tää toinen. Hommat alko meneen niin hämäriks, että lähdettiin kotiin päin, ja matkalla sain lähestulkoon rakkaudentunnustuksia tältä ujommalta :D Hyvästeltiin ja sanottiin hyvät yöt, ja mentiin kämpille. Ei sen jälkeen niistä enää kuultu, ja ne tais pari päivän päästä lähtee takasin Pohjolaan.

Perjantai 26.9.

Aamulla oli melkein darra, mutta ei ihan. Lähdettiin tytsyjen kanssa aamulla kohti Park Güellia, vuorta, jossa on Gaudin kuuluisia mosaiikkiteoksia ja muuta nähtävää. Hyvällä suuntavaistolla löydettiin rullaportaat suoraan ylös vuorelle aika pian metrosta nousun jälkeen. Vähän jouduttiinn kipuamaan, ja mää olin heti tuskissani kun en olluu tajunnu ottaa lenkkareita mukaan Terrassasta, vaan olin sandaaleilla. Rullaportaat oli kyllä aika huikeet! Meidät ohitti joku lauleskeleva ja pomppiva jätkä, joka sitten meidän kohdalla pysähty ja alko kyseleen että mistä ollaan. Kun sanottiin, että ollaan Suomesta, niin se alko lauleskeleen jonkun tunnetun suomalaisen biisiä, mitä en nyt mitenkään saa näköjään päähäni! Ei meinattu tunnistaa koko kappaletta, ja katottiin sitä jätkää vaan hölmistyneinä. Sit se onneks sai meistä tarpeekseen ja lähti pinkoon kohti yläilmoja.

Ei lopulta menty katteleen noita mosaiikki-taideteoksia, kun siinä olis pitänyt odottaa muutama tunti ja maksaa 8 euroo, että pääsis sisään. Ja kyllähän noita vähän näki alueen ulkopuoleltakin.

Puistoilun jälkeen lähdettiin kohti kämppää, mutta käytiin sitä ennen supermarketissa Carrefourissa ostoksilla. Päätettiin kokkailla illalla yhdessä pastaa, ulkonasyömisen sijaan, ja ostettiin kunnon ainekset kaupasta. Kokkailut sujui hyvin, mutta kun saatiin ruoka lautasille, niin tajuttiin että meijän tortellinit oli jäänyt sisältä vähän raa'aks. No eipä siinä, ihan hyvää se silti oli :D

Lauantai 27.9.

Lauantaina vietin aamusta laatuaikaa taloustiimin kanssa, koska mun rakkaat tytöt lähti jo lauantaina kotiinpäin ja halusin ne vielä hyvästellä. Käytiin kahvilla ja sämpylöillä ja juoruttiin viimeiset juorut. Puolen päivän maissa tytöt lähti matkalaukkuineen ja mää jäin viä hetkeks kämpille tuhertaan jäähyväisten aiheuttamaa itkua. Viimeks kun hyvästelin ne, oli kiva kun tiesi että nähdään taas muutaman viikon päästä, mutta nyt onkin vähän pitempi aika... Siinä on kyllä niin tärkee porukka meikäläiselle, että kyllä oon kerran jos toisenkin niitä ikävöinyt. <3 Ylpeenä seurailen niiden touhuja Whatsappin ja facebookin välityksellä, kun ne siellä pitää meidän taloutta pystyssä. 

Kun olin saanut itteni kerättyä, lähdin kohti biitsiä, missä muut oli ottamassa arskaa. Hetken siinä kerkesin kans itteeni kärventään, kunnes piti lähtee takasin asunnolle valmistautuun iltaa varten. Oltiin muutaman hengen porukan voimin menossa kattoon FC Barcelonan peliä Camp Noulle, ja vaikka en todellakaan oo mikään jalkapallofani, niin aloin kyllä ittekin kovasti odottaan iltaa, varsinkin kun kaikki muut oli niin innoissaan ja täpinöissään! 

Lähdettiin neljän jälkeen kohti stadionia, ja vähän seikkailtiin metroilla, mutta tiedettiin heti olevamme oikeilla jäljillä, kun koko metro oli täynnä FC Barcelonan väreihin pukeutuneita ihmisiä. Oli huivia, paitaa, lippua... Oli mukava huomata, että siellä suju järjestelyt erittäin hyvin. Siellä on niin monta sisäänkäyntiä, että ei ollut jonoo missään kohtaa. Ainoo paikka, jossa oli jonoo, oli fanikauppa. Siellä oli ylihintasia, aitoja pelipaitoja ja kaikkee mahdollista tavaraa, mihin vaan voi laittaa Barcan logon. Pojat suunnitteli ostavansa kaulaliinat, mutta kun nähtiin millaset jonot siellä on, poistuttiin äkkiä takavasemmalle ja lähdettiin kohti stadionia. 

Käytiin ostaan vähän FC Barcelonan logoilla varustettuja sipsipusseja, kuten truu-fanien kuuluu ja kivuttiin katsomoon ettiin omia paikkojamme. Ja ah, miten huikee fiilis tuli kun näki vihdoin sen stadionin sisältä päin! Se oli ihan jäätävän kokonen! En oo ennen ollu missää pelissä, edes lätkämatsia kattomassa, joten ei ollut mitään mihin verrata, mutta iso se oli. Oltiin aika ajoissa paikoilla ja syötiin sipsit jo ennen pelin alkua. Pitihän siinä muutama kuva ja selfie ottaa heti, ja sit vaan ooteltiin että peli alkais.

Mulla oli aika isot odotukset, kun olin joka puolelta kuullut että noissa peleissä on niin mahtava tunnelma, kun kaikki hurraa, mutta todellisuus olikin jotain muuta. Selvis, että espanjalaiset on aika analyyttistä kansaa, ja ne lähinnä vaan analysoi peliä jatkuvasti (varsinkin vanhemmat herrasmiehet). Mutta sitten kun tuli maali (ja niitähän tuli!!) niin koko katsomo räjähti hurraan ja taputtaan! Sitä oikein tunsi, miten kaikilla virtaa adrenaliini suonissa, oli niin hyvä tunnelma. Parasta oli aallot :D tais joku kolme kierrosta maksimissaan mennä katsomon ympäri, kunnes ihmiset ei enää jaksanu nostaa käsiään ja hurrata. Lopultahan peli päätty 6-0 joten Barca vei aika ylivoimasesti. Oon kyllä tyytyväinen, että menin ja kokeilin. Ensimmäinen peli ikinä, ja oli kyllä aikamoinen. Ei tommosta nyt ihan joka päivä tuu nähtyä! Ja todellakin rahansa vois käyttää paaaljon huonomminkin. 

Niin sähkönen tunnelma, että hiuksetkin nousi pystyyn!!

Mangusti ;)

Pelin jälkeen oltiin kaikki ihan poikki, eikä jaksettu lähtee mihkään, vaikka oli ollut vähän suunnitelmissa lähtee vielä ulos. Heitettiin vaan ihan väsynyttä läppää ja naureskeltiin Tinderille.

Sunnuntai 28.9.

Sunnuntaina päivä näytti aika pahalta, kun ulkona sato ihan kaatamalla. Onneks kämpällä oli jostain syystä monta sateenvarjoo, joten lainattiin niitä ja lähdettiin paineleen kohti satamaa ja Maremagnum-ostoskeskusta. Mikäs sen parempaa, kun shoppailla sateisena päivänä! ...ja oli muuten muutama muukin tajunnut saman kun me. Joka kaupassa oli pitkät jonot ja voi kauhistus sitä väentungosta. Meinas vähän alkaa ahdistaan kun kaikki vaan tuuppi ja töni, mutta hengissä selvittiin onneks. Kierreltiin kaupat läpi ja sit alko kaikilla vatsat kurniin ja lähdettiin ettiin hyvää ruokapaikkaa. 

Mentiin johkin paellapaikkaan Ramblan sivukadulle, ja tilattiin heti ruuat. Otin Mix-paellan, jossa oli sekä lihaa että mereneläviä, ja se oli kyllä hurjan hyvää, namnam. Eka kerta kun uskalsin syödä isoja katkarapuja... Täytyis opetella kuoriin ne oikeella tavalla, ettei aina tarvis tuskailla niiden kanssa. Kun oltiin saatu syötyä, pyydettiin lasku, ja yllätys oli melkoinen kun tajuttiin että ne rahastaa meitä kattauksesta! Siis siitä, että meillä on paperiset alustat lautasen alla ja lautasliinat (joista pari jouduttiin tuhlaan, kun tarjoilija ite kaato limpparin pöydälle. Eipä saatu uusia liinoja eikä limpparia...). Jäi kieltämättä aika huono maku tosta paikasta, ja ihan tarkotuksella maksettiin pienimmillä hiluilla (1 ja 2 senttisillä) mitä lompakoista löyty. 

Sade vaan jatku ja jatku ja koitettiin saada taksi, kun oltas haluttu äkkiä Ramblan toiseen päähän toiseen kauppaan, mutta jotkut muutkin oli samoilla taksiapajilla, ja jokainen taksi oli varattu. Ei auttanut muu kun lähtee tarpoon litimärkänä kohti määränpäätä. Mää ja Marika jäätiin jälkeen muista ja arvottiin pitkään että mennäänkö vaan kotiin vai sinne ostarille. Lopulta mentiin sitten kahville miettiin tätä maata mullistavaa, kinkkistä kysymystä. Ja syötiin meinaan aika muhkee muffinssi puokkiin, oli niin suussasulavaa, että! Kahvihetken jälkeen suunnattiin kämpälle, ja siellä noi muutkin sitten oli. Lähdin illalla kohti Terrassaa, kun seuraavana aamuna oli tiedossa eka koulupäivä, jaiks!

Maanantai 29.9.

Munhan piti tosiaan jo perjantaina mennä koululle ekaan tervetuliaistilaisuuteen, mutta yöllisistä seikkailuista johtuen en sitten jaksanut Terrassaan lähteä. Aamulla kello soitti 7.00 ja aloin valmistautuun päivään. Lähdettiin Stephanien kanssa kohti bussipysäkkiä, ja oltiin sovittu Eddien, toisen vaihtarin kanssa, että mennään samaa matkaa ettei eksytä. No eksyttiinhän me silti, vaikka oli Google mapsit ja kaikki käytössä... Odoteltiin ainakin 20 minuuttia bussia, ja kun se vihdoin tuli niin sehän paineli suoraan meijän ohi! Kuski onneks viitto käsillään eteenpäin, ja tajuttiin että ollaan ilmeisesti vaan pikkasen väärällä pysäkillä. Juostiin bussi kiinni, tietysti kauheeta ylämäkee, ja ihan hengästyneinä ja väsyneinä istuttiin penkeille. Koulumatka kesti noin 15 minuuttia, ja ai että miten mää yllätyin positiivisesti kun päästiin meijän pikku koululle! Se on ylhäällä vuoren rinteellä, keskellä ei mitään eli toisin sanoen keskellä kaunista luontoa, ja rakastuin siihen heti ensi silmäyksellä. Vaaleenpunasia rakennuksia, kauniita pylväitä, palmuja... Ah! Täällä sitä bisnestä tehdään!

Eikö oo ihana :D

Koulun maitokahvi on parasta.

Ajattelin, että meen vaan tekeen kurssivalinnat meijän vaihtareiden vastaavan, Evan, luona ja lähden siitä suoraan kotiin, mutta jäinkin sitten  Evan Business English tunnille, kun sinne meni kaikki muutkin vaihtarit. Oon samannimisen kurssin käynyt jo ekana vuonna Tamkissa, mutta kerta kiellon päälle, kertaushan on opintojen äiti ;) Kurssi vaikutti aika helpolta, mutta toisaalta kun opetuskieli on kokonaan englanti, niin sanavarastot kertyy ihan eri tavalla kun Suomessa. Tapasin päivän aikana kaikkia uusia tyyppejä, lähinnä vaihtareita ja oli ihan huippua tutustua kaikkiin! Vähän meinas enkku kangerrella, mutta hyvin siitä päivästä selvittiin. Kun päivä oli ohi, niin myöhästyttiin sitten tällä kertaa oikeesti bussista, ja niitähän ei siis kulje kun yks päivässä. Lähdettiin sitten käveleen vuoren rinnettä alas (onneks ei tarvinnut ylöspäin kivuta), ja sattumalta joku opiskelija meni meidän ohi autollaan ja kysy että halutaanko kyyti. Oltiin niiin kiitollisia siitä, olis ollut meinaan vähän tuskasta kävellä monta kilometriä takas asuntolalle.

Kotona täyttelin lukkaria ja mietin mitä kursseja ottaisin. Se olikin vähän vaikeempaa kun luulin, kun ei niitä kursseja ihan tosta noin vaan voinu valkata. Tietysti siellä oli enkun kielisiä kursseja päällekkäin ja iltaopetuksena, joten jouduin tekeen vähän kompromisseja.. Nyt mulla on tosiaan enkun kielisiä kursseja maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin aamupäivän tunnit 9.30-13.30 ja perjantaisin kuus viikkoo kestävä iltakurssi kello 18-21.45. Näillähän ei oo siesta-aikaan opetusta ollenkaan... Marraskuussa alkaa vielä maanantaina iltakurssi, joka on espanjaks, mutta kaikki materiaalit saa enkuks. Lisäks tiistaisin 14.30-16.30 on espanjan kurssi.

Illalla lähdin vielä Barcelonaan, kun halusin viettää viimeset hetket volumilaisten kanssa. Mentiin Ocañaan syömään, eli samaan paikkaan missä ekana päivänä syötiin. Oli kyllä taas herkkusafkat! Huomas kyllä, että porukka alko aika väsynyttä oleen koko viikon touhuamisen jäljiltä, ja kun mentiin takas kämpille, monet kömpi jo nukkumaan. Jäätiin höpötteleen osan kanssa vielä hetkeks, ja oli kyllä niin väsynyttä läppää, että huhhuh. Kyllä uni taas maittoi.

Tiistai 30.9.

Aamulla oli vielä viimeisten pakkailujen aika ja puolilta päivin vuokraemäntä tuli palauttaan takuuvuokran. Luultiin että se tuo myös kuitin tästä koko vuokrasta, kun oltiin sitä moneen kertaan kysytty, mutta ehkä se jäi pienestä kielimuurista johtuen ymmärtämättä. Tai sitten se vaan esitti ettei ymmärrä, kun ei halunnut antaa kuittia... Eipä olis eka kerta kun jää kuitit saamatta.

Osa porukasta lähti niin kiireellä, etten ehtiny ees hyvästejä sanoon, mutta osan kanssa kävelin vielä hetken, kun ne meni taksin sijasta kävellen bussiasemalle. Meinas vaihteeks tulla tippa linssiin ja tulikin, kun lähdin yksin käveleen kohti keskustaa. Aika haikee fiilis, kun on viikon verran saanut olla ihanien ystävien kanssa, ja sitten koko iso porukka yhtäkkiä vaan lähtee ja jäin taas yksin. Oli kyllä hurjan kiva viikko, ja on jännä kirjottaa tästä. Vaikka aikaa on kulunut jo kuukausi, niin tuntuu silti, että justhan tää viikko oli. En vaan voi lakata hämmästelemästä, että miten nopeesti aika meneekään.