Kaheksantoista

Jouduin tällä viikolla hyvästeleen Annican, kun se lähti takasin Ruotsiin. On ollut ihan uskomatonta, että oon löytänyt niin ihania ystäviä mitä Annica ja Behshad on. En yleensä ystävysty ihmisten kanssa helposti, enkä kaipaa ympärilleni isoo ihmisjoukkoo. Täällä oon kuitenkin saanut monta kaveria, jonka kanssa on ihan kiva jutella jostain hepposista jutuista, mutta heti kun antaa itestään vähän enemmän, niin saa moninkertasesti takasin, ja niin kävi nytkin. Mun on välillä vaikee luottaa ihmisiin, mutta näihin ihmisiin luotan kyllä sataprosenttisesti, ja tärkeintä on ollut että oon voinut olla ihan oma omituinen itseni, saanut itkee ja nauraa ja hassutella tai olla vaan ihan hiljaa aina kun siltä tuntuu. Tää aika ei olis ollut mitään ilman noita mun tukipilareita. Tuntuu niin oudolta, että Annica lähti, kun ite jään tänne vielä hetkeks, ja Behshad jää vielä pidemmäks aikaa, muutamaks vuodeks kun se käy yliopiston täällä loppuun.

Luin just mun marraskuisen kirjotuksen, jonka olin kirjottanut Miian Suomeen palaamisen aikaan. Kirjotin, että en usko tulevani noiden vaihtareiden kanssa niin läheisiks, että voisin ihan mitä vaan puhua. Oon todella onnellinen huomatessani, että kyllä se muuri vaan tuli kaadettua, ja aika hemmetin läheisiä noista tuli, ja varsinkin Annicasta. Annica on ollut mulle niin tärkee osa tätä viimestä muutamaa kuukautta, auttanut ja tukenut niin paljon että ei riitä sanat kertomaan kuinka kiitollinen oon. Oon muutaman kerran itkenyt sen olkaa vasten niin hillitöntä itkua, enkä muista aikoihin itkeneeni niin kenenkään nähden. Ja vaikka se on ite aika hillitty, eikä näytä päälle päin kaikkia tunteitaan, niin en silti oo tuntenut olooni epämukavaks, päinvastoin.

Jään kyllä niin kaipaamaan mun mussukoita <3


Maanantai 19.1.
Mun energiat oli aika lopussa reissun jäljiltä, mutta koitin lueskella koko päivän Information Systemsin kokeisiin, ja sain kun sainkin käytyä kaikki PowerPoint-slidet läpi seuraavan päivän tenttiä varten.

Tiistai 20.1.
Tentti tuntu menevän ihan hyvin, vastasin kaikkiin kysymyksiin, mutta pari monivalintaa jäi vastaamatta, kun niistä olis saanut miinuspisteitä, eikä mulla ollut hajuakaan niistä. Mun teki mieli kirjottaa opettajalle viesti koepaperiin, että tää on ollut ehkä opettavaisin kurssi koko aikana! Kun ottaa huomioon että en tiennyt mitään aiheesta ennen tätä kurssia, ja nyt osasin melkein kaikkiin kysymyksiin vastata, niin oon tainnut jotain oppia. Mutta silti oppiminen jäi ihan pinnalliselle tasolle, ja tuun varmasti unohtaan melkein kaiken vähän ajan päästä. Jos multa nyt kysyttäis että mikä jäi parhaiten mieleen, niin vastaisin Problem-solving process, josta tein just edellisellä viikolla raportin koskien oman elämäni probleemaa :D

Saatiin kivat Euncet-hupparit ilmaseks koululta, niin piti sitten vielä muutama kuva ottaa muistoks koulun pihalla!

Piti vähän poseerata :D

Lähdettiin illalla juhlistaan tokavikaa yhteistä iltaa Annican ja muiden vaihtareiden kanssa. Mentiin eka Terrassassa Behshadin ja Arthurin kanssa tapaksille, ja siitä Barcelonaan. Barcelonassa treffattiin loput kaverit ja mentiin kivannäköseen baarin istuun ja juomaan passion-mojitoja, nams. Yleensä en tykkää passionhedelmästä juomissa, kun ne on niin makeita, mutta jostain kumman syystä toi oli paljon parempi ja kirpeempi kun tavallinen mojito! Meijän piti mennä clubbaileen Razzmatazille, kun mää ja pari muuta ei oltu siellä ikinä käyty, mutta se sitten olikin kiinni. Löydettiin tiemme Ramblan varrella olevaan clubiin, jonka nimee en ihan muistanut, mutta nopeella googlailulla selvis että se oli BLVD.

Olikin aikamoinen ilta, tuntu vähän siltä, että oltais Annican kanssa oltu jotain syöttejä, joita pedot piirittää :D Oltiin melkein ainoita tyttöjä muutenkin tyhjän puoleisessa clubissa. Mentiin vip-tilaan juomaan vähän cavaa, ja tuntu aika hauskalta, vaikka ite en mitään maksanutkaan! Oli mukava päästä tanssahteleen piiitkästä aikaa, en oo aikoihin ollut clubilla. Meinattiin missata aamujuna, mutta just kerettiin siihen, ja taisin olla kotona joskus kuuden jälkeen.

Annica ja Behshad, mun lempparityypit!

Kerrankin otin kuvia clubilta, mutta ollaan vähän tärähtäneitä ja punasia valaistuksesta johtuen.

Keskiviikko 21.1.
Heräilin puolen päivän aikoihin kauheeseen krapulaan, jota koitin päivän aikana hoitaa pois huonoin tuloksin. Halusin tehdä jotain kasvaneelta to do-listaltani, joten aloin pakkaileen kun se oli ainoo tehtävä, missä ei tarvinnut käyttä aivoja. Olin ajatellut että mun tavarat hädin tuskin mahduis mun laukkuihin, mutta sain ne oikein helposti kaikki mahtuun! Kunhan en nyt kauheesti enää ostelis vaatteita alennusmyynneistä.

Me mentiin illalla viimeselle ehtoolliselle Annican ja Behshadin kanssa. Käveltiin eka pitkä matka meksikolaiseen ravintolaan, joka ei sitten ollutkaan auki, joten käveltiin samaa tietä takasin ja mentiin syömään pizzat. Se oli mun ensimmäinen pizza täällä ollessa ja oli kyllä hyvää! Jäähyväiset ei ollutkaan niin kivat. Saatettiin Annica sen kotiovelle, ja oli vaikee pidätellä itkua kun halattiin viimesen kerran. Kävelin Behshadin kanssa asuntolalle, ja koitettiin jutella mukavia, vaikka vähän meinas itku olla herkässä. Kotona se sitten tuli ihan kunnolla...

Torstai 22.1.
Heräilin 11 aikaan ja viestiteltiin siinä vielä Annican kanssa. Se lähti puolen päivän aikaan taksilla kohti lentokenttää. Tuntu kyllä niin oudolta, tai no just siltä että paras kaveri lähtee monen tuhannen kilometrin päähän musta... Mutta onneks tiedän, että tuun sen vielä näkeen, suunniteltiin jo että meen viimestään ens kesänä niiden luokse Tukholmaan. Onneks ei oo pitkä matka. Vaikka tiedän kyllä nyt jo, että ei se oo sama asia enää sillon. Molemmilla on omat elämät jatkunut, ja muita juttuja mielessä. Täällä meillä on ollut vaan toisemme, joten on ihan luonnollista, että ollaan tultu niin läheisiks, kun ei oo ketään muita kelle puhua. Tai siis lähinnä perus arkijuttuja, joita ei ihan viitti alkaa Suomen ystäville aina lörpötteleen.

Mun päivä oli kauheen sekava, en oikein osannut keskittyä mihkään, vaikka to do -lista kasvaa taas kasvamistaan. Kävin kuitenkin pitkän kävelylenkin puistossa, kun oli pitkästä aikaa niin ihanan aurinkoinen ilma. Täällä on viimeaikoina ollut ihan sateista ja pilvistä...

Mietin illalla pitkään, että jaksanko lähtee käymään Montserratin vuorella. Olin siellä Hannan kanssa ekalla viikolla, kun tänne tultiin, ja se oli niin mahtava näky ja kokemus, että aattelin sillon haluavani käydä siellä uudestaan täällä olon aikana. Illalla alko kuitenkin laiskuus iskeen, ja kauhu kun kattelin tota tehtävälistaani, joka pitäis saada purettua tän viikonlopun aikana. Sitten tajusin, että mää oon kyllä ihan ääliö kun ees mietin kotiin jäämistä. Oon tällä reissulla jättänyt jo muutaman jutun tekemättä, jotka on jäänyt vähän harmittaan jälkeenpäin, ja nyt ymmärsin että tää olis taas yks semmonen tapaus, jos en menis. Se pitää niin paikkaansa, että tekemättömiä juttuja katuu eniten. Kattelin sitten valmiiks junat ja muut ja laitoin kellon soittaan aikasin.

Perjantai 23.1.
Lähdin 11 aikana käveleen kohti juna-asemaa ja ostin kakssuuntasen lipun. Junaa ootellessa mun viereen istahti joku jätkä, jolla oli aika urheilulliset vaatteet päällä ja reppu selässä. Aattelin heti että ihan varmaan on kanssa menossa Montserratiin, ja niinhän se olikin! Vähän ennen junan tuloo se alko kyseleen, että meneekö tästä juna Manresan suuntaan ja kerto olevansa menossa Montserratiin sitä kautta. Tulikin ihan mukava junamatka sen kanssa höpistessä. Se oli menossa kävellen juna-asemalta ylös vuorelle (google maps oli sanonut että matka kestää 20 minuuttia, mutta ei kyllä voi pitää paikkaansa kun jo pelkällä junalla kesti 20 minuuttia!) ja mää olin menossa kaapelikärryllä, jolla mentiin viimekskin, mutta onneks törmättiin asemalla vanhaan rouvaan, joka kerto että kaapelikärry ei mee tähän aikaan vuodesta, vaan pitää mennä vihreellä pikkujunalla, funicularilla sinne seuraavalta asemalta.

Vuorelle päästyämme käytiin hakeen infopisteestä kartat. Sitten mää möläytin, että oikeestaan olin suunnitellut että haluaisin mennä tän reissun yksin, että nyt on niin paljon asioita mielessä, ja tulin täältä hakeen vähän selkeyttä ajatuksiin, kun halusin tulla täällä käymään ennen lähtöö. Se onneks ymmärsi oikein hyvin, ja varsinkin siinä kohtaa kun mulla meinas tulla jo vähän tippa linssiin tota selittäessäni (vähän meinaa alkaa ärsyttään tää mun överiherkkyys ja tunteellisuus!). Toivoteltiin hyvät jatkot ja jatkettiin eri suuntiin.

Valkkasin jonkun polun, jonka aattelin olevan vähän iisimpi kun meidän syyskuussa kulkema polku oli (se oli pelkkää kipuamista "rappusia" ja kivikkoo pitkin!). Tää polku osottautukin sit ihan liiankin helpoks, se oli aluks pelkkä kävelytie, mutta onneks lopussa tuli vähän haastetta, kun poistuin pääpolulta jollekin pienemmälle metsäpolulle, ja kipusin korkeuksiin. Tykkään niin kiipeillä tommosessa maastossa, tuli niin hyvä fiilis kun sai vähän leikkiä apinaa. Mietin siinä, että taidan lähtee tän lenkin jälkeen vielä toiselle rankemmalle reitille, mutta sit saikin vähän liikuntaa, kun tulin takasin päin. Koko reitti oli ollut pääasiassa alamäkee, joten luonnollisesti piti kivuta ylämäkeen sitten takas tullessa! Siinä kohtaa tuli ekaa kertaa hiki ja alko jopa hengästyttään. Olin ollut ihan kylmissäni koko matkan, kun siellä ylhäällä kävi niin kova tuuli, ja kun ei reippaasta kävelystä huolimatta tullut lämmin. Olin ihan mukavan puhki reitin tehtyäni, ja päätinkin lähtee vaan takas kotiin ja jäin vaan hetkeks istuun aurinkoon ja menin syömään sämpylän kovimpaan nälkääni ennen lähtöö.

Olin ilonen, että päätin lähtee. On toi luonto vaan niin ihmeellinen, kun se selkeyttää pään ja rauhottaa kropan ja mielen. Sai ihan rauhassa hengitellä pahat fiilikset ulos ja vetää puhdasta ilmaa ja ajatuksia sisään. Tuli niin nöyrä ja kunnioittava fiilis luontoo kohtaan, kun kattelin alas vuorelta. Sen rinnalla tuntee ittensä niin pieneks ja olemattomaks.

Lähtöfiilis!

Söpö juna-asema

Lauantai 24.1.

Kirjottelin aamulla blogia ja tein vähän rästiin jääneitä koulujuttuja. Meidän piti jo ennen vaihtoon lähtoo tehdä kauhee määrä kaikenlaisia raportteja ja powerpointteja, mutta enhän mää mitään jaksanut tehdä kun kesä meni muutenkin niin hujauksessa. Onhan se hyvä niitä sitten tällein vähän jälkikäteen tehdä... 

Sunnuntai 25.1.

Päivällä tein yhden kevään kurssin tehtäviä, tai tutustuin aiheeseen kun se kurssi on alkanut jo Suomessa, enkä pääse näille ekoille tunneille mukaan. Loppu päivän ja illan siivoilin ja pakkailin ja heitin 4 pussillista tavaraa roskiin. En ymmärrä miten näin pienessä ajassa voi kertyä noin paljon roskaa. Mutta suurin osa oli jotain koulupapereita, joita ei tuu enää tarviin. Lisäks vein tyhjät pulloni lasinkeräykseen. Niitä oli yhteensä 16, eli ei se nyt oo kun 3 pulloo kuukaudessa :D Vaikka alkuaikana heitin niitä kyllä muutaman roskiin että ehkä se määrä olis ollut enemmän... Kaks yötä enää, ja sit mää lähren Barcelonaan 10 päiväks! :) 

Seitsemäntoista

Vähän tuli haikee olo, kun otin matkalaukkuni hyllyltä pakkaamista varten. Muistan niin elävästi, miten sitä viimeks pakkasin Suomessa ja tuskailin, että miten osaan valita, mitä kaikkee pitää ottaa mukaan. Tuntuu että siitä hetkestä olis ihan pieni hetki aikaa, mutta silti se aika tuntuu niin kaukaselta ja vieraalta. Sillon sitä oli lähdössä ihan vaan melkein kun pitkälle lomalle, mutta tää aika on muuttanut kyllä niin merkitystä siitä mitä sen ajattelin ennen tänne tuloo olevan. Ja se on jännintä, että tässä viiden kuukauden aikana on ollut oikeestaan kaks erilaista ajanjaksoo. Ekat pari kuukautta vietin suurimman osan ajastani Miian kanssa Barcelonassa tutustuen paikalliseen kulttuuriin ja nauttien pitkästä kesästä. Sitten kun Miia lähti, tuli syksy ja koulu alko painaan ihan täysiä päälle ja vietin aika paljon aikaa ihan keskenäni kotona ja muiden vaihtareiden kanssa Terrassassa.

Oon hyvilläni, että oon saanut kokee molemmat vaiheet, koska ne on ollut niin erilaisia ja omat fiilikset on muuttunut niin paljon. Mukaan on mahtunut valtavasti hyviä päiviä, mutta myös sitä tavallista arkielämää vitutuksineen ja väsymyksineen. Tunteet on vaihdellut niin laidasta laitaan, että en meinaa yhtään pysyä niiden perässä. Nytkin odotan hirveesti, että pääsen kohta kotiin, mutta samalla ahdistaa ja surettaa ajatus, että pitäis luopua tästä elämästä täällä ihan lopullisesti. Ja tietysti aina voi palata takasin, mutta eipä se oo sama asia, kun loppupeleissä oikeet ihmiset ja fiilikset tekee hetkistä merkittäviä. 5 kuukautta on ollut silti kyllä oikein sopiva aika, tarpeeks pitkä aika ehtiä kiintyyn paikkoihin ja ihmisiin, mutta tarpeeks lyhyt, että ei ehdi juurtuun kiinni vaan pystyy päästään irti.

Keskiviikko 14.1.
Nukuin yöni tosi katkonaisesti. Vähän meinas mennä hermot, kun naapurit mekasti jo kolmatta yötä putkeen ja säpsähtelin koko ajan hereille niiden lauleskelun ja mölyämisen takia. Kaks kertaa ennen kellon soittoo heräsin ja pelästyin että oonko nukkunut pommiin. 3.30 nousin ylös ja kohta lähdinkin käveleen kohti juna-asemaa. Koko kaupunki oli ihan hiiren hiljaa. Tuli varmaan ekaa kertaa pelokas olo tuolla kaupungissa, että mitä jos joku käy nyt päälle, niin eihän kukaan kuule kun ketään ei oo mailla halmeilla. Kävellessäni kaupungin halki näin tasan neljä ihmistä, pari ryyppäämässä asuntolan alakerrassa, yhden äijän keskustassa, joka päätti sit mennä kuselle viereiseen puskaan, ja lopuks vielä siivoojan. Junassa oli sitten pari ihmistä lisää.

Placa Catalunyalle tultuani hyppäsin lentokentälle menevään bussiin. Kentälle päästyäni menin suoraan turvatarkastukseen ja sen jälkeen etin kahvilan. Menin samaan kahvilaan kun viime kerralla Suomeen mennessäni ja istuin vielä samaan pöytään. Koneessa pääsin istuun ikkunapaikalle ja nukuin melkein koko kakstuntisen matkan Lissaboniin. Perille päästyäni etin oikeen bussin ja lähdin huristeleen kohti keskustaa. Puolessa välissä vaihdoin metroon. Osasin jäädä oikeella pysäkillä pois, mutta tulin vähän väärästä uloskäynnistä ulos. Meni hetki ennen kun paikansin missä oon, olinkin paljon kauempana mitä olin kuvitellut olevani. Löysin sitten jotenkin hotellille ja annoin sinne laukkuni säilytykseen, kunnes pääsisin tekeen check-inin. Mulla oli reilu neljä tuntia aikaa ennen sitä, joten päätin mennä katteleen lähikulmia. Löysin heti hienon aukion ja pääsin leikkiin turistia ja ottaan kuvia. Oli niin ihanan aurinkoinen ilma, että menin aukion reunalle kahvilan terassille syömään aamupalan. Siinä menikin mukavasti tunti, kun leivällä kesti niin kauan tulla. Mutta siä oli wifi niin sain sitten samalla datailla.

Juna-selfie

Aamupalan jälkeen lähdin käppäileen kaupungille, ja kiersin kaikki pääkadun vaatekaupat läpi. En kuitenkaan ostanut mitään vaikka olikin hyvät alet joka paikassa. Kävelin pitkin poikin keskustaa ja jäin keskusaukiolle istuskeleen ja katteleen ihmisiä. Sit hetken päästä lähdin tutkiin kaupungin toista puolta, ja löysinkin heti sieltä toisen kivan puiston ja jäin sinne istuun aurinkoon. Jonkun ajan päästä joku nepalilainen tyyppi tuli mulle jutteleen ja se jäi siihen kans istuskeleen. Näytin kuulemma niin yksinäiseltä :D. Aika kauan se jakso siinä höpötellä, mutta sitten sanoin että mun pitää lähtee nyt hotellille kun olin luvannut meneväni sinne kahdeks. Menin sitten sinne ja sain huoneen avaimet. Huone osottautu aika hienoksi! Siä oli kaikki mitä pitikin. Jäin sinne hetkeks päikkäreille ja nukuinkin melkein pari tuntia. Sitten purin laukkuni ja lähdin kauppaan ostaan vettä, viiniä ja suklaata :D. Hetken päästä menin Heikkiä vastaan lähimmälle metropysäkille ja loppuilta menikin kaupunkia tutkiessa ja illallista syödessä.

Torstai 15.1.
Nukuttiin univelkoja pois ja kömmittiin puolen päivän aikaan ylös. Mentiin aamupalalle hyvännäköseen paikkaan, josta myöhemmin luettiinkin että se on kaupungin toisiksi paras aamupalamesta. Siä oli tarjolla hyviä leipiä, croissantia, kahvia ja superhyvää appelsiinimehua. Syömisen jälkeen löydettiin tiemme jollekin ostarille jossa pyörittiin hetken aikaa. Oltiin just lähössä pois, kun alko sataan joten mentiin kahville ootteleen sateen loppumista. Se olikin pitkä sade ja piti käydä sateenvarjo ostamassa, jotta päästiin kuivana liikkuun eteenpäin. Meni suunnitelmat vähän plörinäks, kun ei viittitty sateella lähtee nähtävyyksiä katteleen. Hetken aikaa seilattiin paikallamme ja meinattiin jo lähtee metroajelulle, mutta sit mentiinkin hotellille miettiin jatkosuunnitelmaa. Ostettiin metroasemalta pikkukärrystä paikallista herkkua, pasteis de belemiä.

Hengähdettiin jonkun aikaa hotellilla, ja illalla lähdettiin ettiin hyvää ruokapaikkaa. Löydettiin kerrostalojen sisäpihalta pari kivannäköstä ravintolaa, ja mentiin toiseen syömään hampparit. Otettiin viä jälkkäriks juustokakkua, joka tarjoiltiin söpöstä purnukasta. Siä oli vaan muutama meidän lisäks syömässä, ja paikka menikin kiinni heti kun lähettiin pois.

Perjantai 16.1.
Herättiin aika aikasin, kun oli luvattu nätimpää keliä kun eilen. Lähdettiin seikkaileen vanhaan kaupunkiin määränpäänä linna, jota oltiin ihailtu alakaupungista edellisenä päivänä. Lissabon on jännä kaupunki, kun korkeuserot on niin valtavat. Meidän hotelli sijaitsee ihan keskustassa, joka on aikalailla merenpinnan korkeudella, mutta heti kun kävellään vähän länteen tai itään, niin vastaan tulee ylämäkiä ja rappusia silmien kantamattomiin. Tää linna oli just jossain ylimmällä kukkulalla, joten sinne kävely kävi ihan urheilusta. Matkanvarrella oli ihania pikkukatuja ja taloja. Kun päästiin linnan porteille, niin tajuttiin että sinne maksais 8 euroo sisään ja se alko oleen vähän kipurajalla että viittiikö maksaa. Lähettiin sitten käveleen toiseen suuntaan, jos vaikka löydettäis joku toinen paikka, josta olis yhtä hyvät näköalat. Käppäiltiin pitkin pikkukatuja ja ihasteltiin värikkäitä taloja. Mää niin tykkään kaikista pirtsakoista ja vanhoista rakennuksista, ja kaikkein söpöin oli, kun tuolla kujilla oli mini-ovia taloissa, just joillekin muakin lyhyimmille tyypeille :D 

Hetken päästä alko sataan, ja mentiin sateensuojaan viereiseen ruokapaikkaan oluelle ja syömään. Tilasin jotain kalaa, mutta en vieläkään tiedä mitä kalaa se oli. Hyvää oli kuitenkin. Paikalta oli ihanat näkymät joelle ja vastarannalle, ja oli hauska seurata sateen kulkua ja hetken päästä aurinko alkokin taas paistaan. Hetken päästä lähdettiin käveleen kohti keskustaa ja matkalla käytiin vielä komeessa katedraalissa ja ostettiin pienet matkamuistot kotiin vietäväks. Mentiin jälkkärijätskille&lätylle hyvännäköseen paikkaan, ja annokset olikin vähän isommat kun luultiin, enkä sitten ihan kaikkee jaksanut syödä. Pari tuntia huilattiin hotellilla, ja sit käytiin hakeen vielä iltapalaks sushia lähipaikasta ja vähän viiniä ja olutta kyytipojaks. Sushia vois kyllä syödä aina.

Lauantai 17.1.
Heräiltiin puolen päivän maissa ja mentiin aamupala-sämpylälle lähikahvilaan. Otin vahingossa espresson, mutta ainakin heräs kunnolla :D Lähettiin käveleen toiseen suuntaan, missä ei oltu vielä käyty ollenkaan. Oltiin suunniteltu, että käydään Belemin tornilla, joka oli reilun kuuden kilsan päästä keskustasta. Matkalla löydettiin kauppahalli, joka oli ihan täynnä erilaisia ruokapaikkoja. Otettiin smoothiet välipalaks, ja sit suunnattiin kohti junaa, jolla pääsis sinne Belemiin. Belemin kaupunginosassa suunnattiin ekana melkein parisataa vuotta vanhaan leipomoon, josta sai super herkullisia kuuluisia Belemin leivoksia.

Matkalla tornille nähtiin joku iso palatsi ja toinen torni, jonka huipulle päästiin katteleen. Sieltä oli aika mahtavat näkymät kaupunkiin ja joelle ja toiselle puolelle jokee. Just kun oltiin kävelemässä kohti tornia, alko sataan. Ja tietenkään meillä ei ollut sateenvarjoo mukana, kun joku oli sen pöllinyt aamulla hotellin eteisestä. Tornin ovet meni just kiinni, kun päästiin sinne, joten ei päästy sisälle katteleen. Mentiin sateensuojaan hetkeks miettiin mitä tehdään, ja sit otettiin taksi takas hotellin suuntaan. Käveltiin hotellille kauheessa kaatosateessa, ja jäätin sinne hetkeks keräileen akkuja. Illalla lähdettiin vielä vikan illan kunniaks ettiin ruokapaikkaa kauheessa kaatosateessa, mutta nyt joku oli onneks palauttanut meidän hienon sateenvarjon takasin! Söin jo pari päivää himoitsemaani sienirisottoo, eikä se pettänyt taaskaan. 

Sunnuntai 18.1.

Päivät menee kyllä aina ihan liian nopeesti. Heräiltiin kymmenen aikoihin ja alettiin pakkaileen lähtöö varten. Vähän aamupalaa nassuun ja sit otettiin suunta kohti lentokenttää. Olin aika ylpee itestäni, kun kerrankin pystyin oleen vollottamatta jäähyväisten aikana. Mulla oli kentällä reilu tunti aikaa, ja aattelin käyttää sen tehokkaasti kokeisiin lukemiseen, mutta sen sijaan kirjottelinkin blogiin :D Koko päivä meni matkustaessa, vaihdoin konetta Madridissa ja siitä lensin Barcelonaan ja bussilla ja junalla kotiin. Olin ihan poikki kun pääsin kotiin, ja menin melkein suoriltaan nukkuun.

Home sweet Barcelona