Kymppi

Luin juuri hyvän blogikirjoituksen kiireestä (täällä), ja se sai taas hetkeksi miettimään, miksi kaikilla on aina niin kova hoppu joka paikkaan. Täkäläisillä on aika hällä väliä -asenne, ja tuntuu ettei kukaan oikein välitä mistään eikä mikään toimi, mutta silti kaikki saadaan hoidettua. Täällä oon oppinut ottaan vähän rennommin, ja oon viime aikoina koittanut päästä eroon kiireen tunteesta, koska eihän siihen voi kukaan muu kun sää ite vaikuttaa. Välillä se on tosi vaikeeta, kun on aina samaan aikaan miljoona eri tehtävää, ja vielä kun on näin laiska, kuin minä, sitä jostain syystä aina jättää kaiken ihan viime tippaan. Tälläkin hetkellä mielessä takoo, että pitäis lukee ens tiistain kokeeseen ja tehdä enkun projektityö, jolla on huomenna palautus. Mutta kummasti sitä vaan on taas muutaman päivän ollut tekemättä mitään.

Nyt on mennyt hirveesti aikaa koulujuttujen tekoon, vaikka aina välillä se tuntuu tosi turhalta. En tunne saavani todellista hyötyä opiskelusta täällä, kun monet aiheet on semmosia, joita ei tällä hetkellä tarvi eikä niitä saa sen takia oikein kunnolla hahmotettua saati vietyä käytäntöön. Suurin osa kursseista on semmosia, että oppimismateriaalina on vaan Power Point -slidet ja niihin on tiivistetty tärkeimmät asiat. Se tarkottaa tietenkin sitä, että pitää ulkoo opetella jotain sanarimpsuja, koska niitä ei oo sen tarkemmin selitetty eikä annettu esimerkkejä. Toki vois käyttää vielä kolme kertaa enemmän aikaa opiskeluun ja etsiä tietoa esim. googlesta, mutta sitten ei oliskaan muuta elämää enää.

Viikko sitten pidin vähän omaa lomaa koulusta kun sain tänne vieraan Suomesta. Teki ihan hyvää välillä tehdä muutakin kun käydä koulussa ja olla kotona, oltiin paljon Barcelonassa, jossa ei ollu piiitkään aikaan käyny. Sen jälkeen vaan nukuin ja lahnailin pari päivää, kun oli niin rankkaa pitkästä aikaa tehdä jotain :D

On taas ihan unohtunut tää kirjotteleminen, mutta koitetaan taas jatkaa siitä mihin oon jäänyt eli tuolta kuukauden takaa...

Auringonlasku meikän ikkunasta.

Maanantai 3.11.
Meillä oli enkun tunnilla suullinen koe, joka vähän jännitti. Jokainen oli valinnut jonkun maan, ja piti kertoo sen maan kulttuurista ja bisnes-käyttäytymisestä. Pidin sen Annican kanssa Kolumbiasta, ja oli aika mielenkiintosta ottaa selvää siitä, se kun on niin erilainen paikka. Esitykset videoitiin ja jälkikäteen piti sen perusteella tehdä itse-arviointi. Oli ihan kiva ylläri kun tulokset julkastiin, sain pistettä vaille täydet, vaikka luulin sen menneen paljon huonommin! Mutta siinä taas huomaa enkun tason täällä paikallisilla... Iltapäivällä meillä oli myös kirjallinen koe, johon sisälty kuullun ymmärtämistä, luetun ymmärtämistä ja kirjotustehtävä. Olin taas ihan ihmeissäni, kun saatiin tulokset, sain täydet kuullun ymmärtämisestä, vaikka sekin oli tuntunut menneen ihan huonosti, ja koko kokeesta 89/100. Selvästi oon jotain oppinut.

Tiistai 4.11.
Aamulla meillä oli Information Systemsin tunnilla tentti, johon saatiin viä kertailla eka tunti, kun puolet luokasta oli päättänyt jäädä kotiin lukeen. Koe meni ihan hyvin, luultiin kaikki että se on paljon vaikeempi kun se opettaja oli pelotellut että nää on vaikeimmat kappaleet. Mutta tässäkin suurin osa oli vaan ulkoo opeteltua, ja jos multa nyt kysyis että mitä siinä kokeessa edes kysyttiin niin en osais vastata.

Jee

Apua onpa outoo kirjotella näin kaukasia juttuja, kun Miiakin oli vielä täällä! <3
Lähdin kuuden maissa kohti Barcelonaa ja Miian hotellia ja hengailtiin sielä jonkun aikaa kun Miia vielä laittautu. Ysin aikaan lähdettiin kohti keskustaa ja haluttiin löytää joku tosi perinteinen tapaspaikka viimesen ehtoollisen kunniaks. Löydettiinkin oikein mukava pieni paikka, joka oli ihan tyhjä, mut ei sit meitä siinä kohtaa haitannut. Vähän alko naurattaan kun tilattiin ruokia, kun Miia vaan luetteli tilattavia ruokia ja tuntu että se jatkuu ja jatkuu vaan! Pöytä olikin sit aika täynnä loppujen lopuks. Ruoka oli oikein maistuvaa ja just hyvä kokonaisuus kaikkia perinteisiä tapaksia viineineen kaikkineen.

Siitä lähdettiin vielä Stoke-baariin, jossa Miia oli joskus aikasemmin käynyt. Otin jäätävän ison kaljan, jota hörpin siinä varmaan tunnin. Hetken päästä seuraan liitty Miian työkavereita ja Annica ja sen poikaystävä Johan. Mulle tuli aika valaistuminen kun puhuttiin nimien merkityksistä, ja Miian venäläinen työkaveri kerto että Taina tarkottaa venäjäks mysteeriä. Oon aina tiennyt että se on ennen tarkottanut taimea tai silmua tai jotain, ja että se on muunnos Tatjanasta, mutta mun mielestä toi mysteeri on kyllä paljon enemmän mua! Otin sen heti omakseni :D Oli kyllä hauska ilta, kun oli taas niin monta eri kulttuurin edustajaa saman pöydän ääressä.

<3

Keskiviikko 5.11.
Olin sopinut Miian kanssa, että mennään aamupalalle La Boqueriaan, ja tavattiinkin heti aika aamutuimaan sen edessä. Molemmat oli ihan krapulaisia ja tuntu että on vieläkin jotain veressä. Kävin ostaan 1,5 litraa vettä ja join siitä heti puolet huiviin, tais olla vähän jano! Kierreltiin siellä ja ostettiin aamupalapasteijat ja jotkut hedelmäjuomat, joka mulla maistu ihan kamalalle makeelle litkulle ja lopulta jouduin heittään sen pois. Käytiin Miian hotellilla lepäilemässä hetki ja sit lähdettiin ettiin kahvilaa. Harhailtiin El Ravalin puolella, ja ihmeteltiin siinä että miks ihmeessä ollaan aina pyöritty vaan Ramblan toisella puolella Barri Goticilla, kun täällä on ihan yhtä kivoja kujia ja hyvän näkösiä ruokapaikkoja! Tultiin Sant Antonin aukiolle ja tajusin että oon sielläkin joskus ollut ennen Stephanien ja muiden kanssa. Jäätiin terassille istuun kun paisto niin kivasti aurinko siihen. Tilasin superhyvää vuohenjuustoleipää ja kahvia ja juteltiin taas henkeviä. Istuttiin siinä niin kauan että aurinko alko siinä sit jo laskeen ja molemmat tärisi kylmästä, kun ei ihan ollut kunnon varustusta päällä. Lähdettiin käveleen kohti Miian hotellia ja löydettiin kulman takaa ihanan näkönen vaatekauppa, johon kumpikaan ei ollut ennen törmännyt ja joka oli täynnä ihania vaatteita. Ei sitten kuitenkaan raaskittu ostaa mitään ja lähdettiin jatkaan matkaa.

Saatoin Miian lähelle sen hotellia ja sit olikin aika sanoo hyvästit. Oli niiin epätodellinen ja absurdi olo, koko ajan oli tiedostanut että lähtö koittaa pian mutta ei siihen silti osannut varautua. Oltiin molemmat kuviteltu, että olis paljon enemmän itketty, mutta yllättävän hyvin sitä pysy vahvana. Hoettiin vaan että ei nää oo hyvästit, ei nää oo hyvästit. Samaan aikaan itketti ja nauratti, kun samaan aikaan olin niin surullinen ja niin hemmetin onnellinen näistä yhteisistä hetkistä. Sieltähän se itku tuli heti kun oli viimesen katseen jättänyt taakseen, koitin kuitenkin pidätellä itkua koko metro- ja junamatkan kotiin aika huonoin tuloksin. Kotona se sitten tuli ja oli aika hysteeristä... Jotenkin tuntu siltä että paras aika on nyt ohi ja meidän aika täällä on ohi, eikä ikinä saa mitään vastaavaa enää kokee. Mutta eiköhän aina tuu tilalle uusia kokemuksia, ja meillä on jo seuraava reissu suunnitelmissa, sitä odotellessa <3. Loppuillan kuuntelin meijän lempparibiisejä ja kirjottelin blogia.

Torstai 6.11.
Aamulla viestiteltiin vielä Miian kanssa ja lähettelin monta virtuaalihalia ja pusua <3 Tuntu ihan oudolta mennä kouluun kun tiesi että toinen istuu samaan aikaan koneessa ja olis pian Suomessa. En jaksanut tehdä oikein mitään illalla ja opettelin espanjaa omaks ilokseni kääntämällä hyviä latinobiisejä.

Perjantai 7.11.
Heräsin ysin aikaan ja lähdin aamulla kohti Barcelonaa, kun olin sopinut kampaaja-ajan sinne. Olin ettinyt sen paikan etukäteen netistä, kun halusin johkin hyvään paikkaan, joka osaa käsitellä muitakin kun espanjalaisia hiuksia. Tää oli hollantilainen, ja sai hyvät arvostelut suomi24-sivustolla, joten tottakai heti luotin siihen! Paikka näytti tosi viihtyisältä ja omistaja oli ihana, just niin homomainen kampaaja kun olla voi :D Juteltiin aluks että millasta muutosta haluan, ja se hiplaili mun hiuksia ja olin jo siinä kohtaa valmis antaan vapaat kädet! Mut sitten sovittiin että ei laiteta kun raitoja kasvojen kehyksiks ja ruskeeta sävytettä hiusten pituuksiin tasottaan värieroo. Se ei halunnu kajota mun omaan väriin, joka on ihan vahingossa kasvanut jo parikymmentä senttiä juuresta, kun oon vaan raitoja laittanut viimeks. Olin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ei kauheesti muuttunutkaan entisestä. Se vielä föönas mun hiukset ja näytin ihan oudolta sen jälkeen, en meinannu tunnistaa itteeni :D

Ennen ja jälkeen!

Illalla oli vika johtamisen tunti ennen koetta, ja saatiin tehtäväks pitää parin minuutin esitykset parin kanssa vapaavalintaisesta aiheesta, ainoo kriteeri oli että siinä pitää olla joku hauska kohta, vitsi tms. Käytiin sitä ennen läpi, että mitä pitäs ottaa huomioon aina puhetta pitäessä. Olin vaihteeks Annican pari ja mietittiin pitkään aihetta. Tai piti se aika äkkiä päättää kun oli vaan 15 minuuttia aikaa suunnitella puhe ennen esityksiä! Päätettiin puhua alkoholista verrattuna Suomen ja Ruotsin ja Espanjan välillä :D Oltiin lopulta aika tyytyväisiä lopputulokseen, kun tuntu että koko puhe oli yhtä vitsiä. Puhuttiin mm. halvoista hinnoista ja että jos tulee Suomeen niin pitää varautua ettei juo liikaa, kun voi näin joulun aikaan törmätä vaikka joulupukkiin... Tunnin päätteeks annettiin kaikille aplodit hyvästä suorituksesta kurssin aikana.

Mentiin illalla vielä Annican ja muiden erasmuskavereiden kanssa Bauhouseen, baariin jossa erasmusväkee tapaa aina joka perjantai. Oltiin käyty siellä aikasemminkin monta viikkoo sitten, ja nyt kaikki tuijotteli meitä kauheesti kun oltiin niin oudon näkösiä (Annica herättää aina huomioo täällä vaaleilla hiuksillaan!). Siä on kaikki kaljat euron ja viinit 2 euroo, joten lompakkokin tykkää. Mentiin vähän sivumpaan istuun kun haluttiin puhua vähän syvällisempiä, mutta ei sitten kauheen kauaa saatu olla rauhassa kun koko ajan joku jätkä tuli keskeyttään ja kysyyn että mistä me ollaan :D Vähän kyllä huvitti, kun ne alko heti jo puhelinnumeroita kyseleen, mitä hittoo. Saatiin paljon uusia tuttuja ja päätettiin tulla uudestaankin ens viikolla. Jatkettiin siitä sit vielä Faktoria-yökerhoon, jossa tanssittiin koko ilta, vaikka siä olikin ihan outoo rokkimusiikkia, mutta välillä tuli myös kunnon tanssimusaa ja latinobiisejä! Neljän aikaan lähettiin kotiin, ja sain hyvän saattojoukon kun kaikki kaverit asuu samassa asuntolassa.

Hehkeetä porukkaa, parhaat tyypit <3

Lauantai 8.11.
Nousin vasta kahden aikaan ja vietin sängyssä suurimman osan ajasta. Kokkailin tacoja ja guacamolee ja koitin lukee koulujuttuja mutta aika huonolla menestyksellä.

Sunnuntai 9.11.
Heräsin aikasin ja päätin olla ahkera. Tein johtajuus-kurssin portfolioo koko päivän ja muita koulujuttuja. Mikähän siinä on että aina pitää tehdä kaikki koulujutut viikonloppusin, eikä viikolla voi muka tehdä mitään vaikka on kaikki illat vapaata?

Maanantai 10.11.
Enkun tunnille aamulla ja koko illan tein samaa portfolioo, kun seuraavana päivänä oli palautus. Kummasti taas jäänyt vähän viime tippaan! Portfoliossa meidän piti kirjottaa kaikki läpikäydyt ja kotiläksytehvävät ja harjotukset auki ja kirjottaa vähän itsehavainnointina että mitä opittiin niistä. Lisäks oli pitänyt lukee kirja ja kirjottaa siitä essee. Joku 15 sivua tuli yhteensä tekstiä koko portfolioon, huh.

Tiistai 11.11.
IS tunti aamulla ja tällä kertaa oli kiva tunti kun tehtiin paljon harjotuksia ja case-tehtäviä, eikä tarvinnut vaan istua kuuntelemassa opettajaa. Tunnin jälkeen syötiin sämpylät ja mentiin espanjan tunnille. Viime kerralla oli tullut läksyks kirjottaa 5 lausetta omasta kotimaastaan, ja kirjottelin ne siinä tauolla ennen tunnin alkua, kuten muutkin näytti tekevän. Siellä oli jollain sivun mittasia tekstejä ja joillain tosiaan se 5 lausetta, huomaa hyvin miten eri tasoilla me ollaan tuolla kurssilla!

Keskiviikko 12.11.
Mulla oli eka tapaaminen työjutuista Jaumen kanssa, ja oltiin sovittu että se tulee tähän mun asuntolalle kello 10. Oottelin siinä jo hyvissä ajoin ja vihdoin 10:20 se tulee ovesta, oli kuulemma ettinyt taloo, jonka numero on 10, kun tää olikin 20. Olin kuulemma sanonut sille niin, mutta jälkeenpäin näin jopa sen muistiinpanoista että sielä luki numero 20 :D Tapaaminen meni ihan hyvin, vaikka olin etukäteen jännittänyt kun se sano ettei oikein puhu enkkua. Pyysin mun espanjankielisen kaverin mukaan tapaamiselle ihan varmuuden vuoks, mutta se oli kyllä ehkä virhe kun Jaume sitten aina alko selittään sille espanjaks ja oletti varmaan että mää ymmärrän jotain (kun sanoin että ymmärrän jotenkin vaikken niin osaa puhua), ja että se mun kaveri sitten kertoo mulle kaiken. No, toivottavasti multa ei menny mitään kauheen oleellista ohi!

Selvitettiin kaikkee, että mitä työ sisältää ja mikä on aikataulu. Se halus maksaa mulle etukäteen, koska halus osottaa että niihin voi luottaa ja ne halus myös että muhun voi luottaa. Lähdettiin vielä paikan päälle sinne firmaan, kun se halus näyttää paikkoja ja halus että mää kokeilen heti kääntää niitä sanoja. Sinne oli autolla 30 minuutin matka, joten mentiin sen autolla. Kierreltiin siä ympäriinsä ja se selitti niiden työstä taas espanjaks ja mulla ei oo oikein vielä hajuakaan että mitä kaikkee ne siellä tekee. Jotain sähköjuttuja, ja ne tekee siis yhteistyötä Stora Enson ja muiden suomalaisfirmojen kanssa, ja oli ostanut niiltä jotain käytettyjä koneita. Ohjeet ja muut oli tietenkin tullut suomen kielellä, ja siinä oli sitten mun tehtävä kääntää kaikki enkuks. Kokeilin siä kääntää pari sivua ja aika tuskaa kyllä oli, kun en tosiaan tiennyt merkityksiä edes suomeks, ja kun ei oikein ymmärrä koko kontekstia, niin oli vaikee hahmottaa miten sanat pitäis kääntää.

Tämmösiä pitäis käännellä kansiollinen...

Mutta eiköhän toi lähde tosta rullaileen, kun ottaa vaan oikeen asenteen! Ja kun kerran palkkakin on maksettu jo etukäteen. :)