Ykstoista

On taas ollu melekosta tunteiden vuoristorataa viime aikoina. Oon pitkään pähkäillyt, että jäädäkö tänne jouluksi vai tullako Suomeen. Suurin osa mun vaihtarikavereista menee joko kotiinsa perheen luo tai joku niiden perheenjäsen tulee tänne tai sitten lähtee matkusteleen muualle. Oltiin suunniteltu Annican kanssa, että voitas viettää joulu yhdessä kun sen poikaystävä tulee tänne koko joululomaks ja myös yks meidän  kaveri jää tänne. Olin jo päättänyt ja kertonut äitille, että jään tänne, kunnes Annica kerto että ne vuokraakin talon Ranskasta joulun ajaks, joka oli siis niiden alkuperänen suunnitelma. Oli pientä muutosvastarintaa havaittavissa, kun olin aika järkyttynyt uutisesta. En tiedä miks se niin koville ottikin, kun olin ihan rikki pitkän aikaa...

Mutta ehkä se oli vaan sitä, että kun olin just päättänyt ja perustellut itelleni miks mun pitäis jäädä tänne. Eka joulu pois kotoa ja ihan uudessa ympäristössä, vaikka ei oliskaan rakkaimmat ympärillä, niin silti siitä tulis omalla tavallaan unohtumaton. Ja viimeset arvokkaat hetket täällä oloa... Mutta täytyy sanoa, että Annicalla oli myös suuri merkitys, en olis sitä halunnut jättää tänne yksin kun ei tänne oikein muitakaan meijän kavereita jää. Nyt kun ne viettää Johanin kanssa kaksin joulun poissa täältä, niin en nää siitä enää mitään ongelmaa lähteä.

Ja onhan se nyt maailman ihaninta nähdä taas perhettä ja hyviä ystäviä <3 Heti tuli taas tippa linssiin kun ajattelenkin asiaa. Tuntuu ihan jäätävän oudolta, että 1,5 viikon päästä oon Suomessa, ei sitä kyllä mitenkään vielä ymmärrä! Oon siellä 11 päivää ja sitten pitäis tulla takasin tänne vielä reiluks kuukaudeks. Nyt oon jo kirjottanut listaa, että mitä kaikkee pitää tehdä ja mitä kaikkee tuon täältä ja otan sieltä mukaani (mm.talvitakin!!). Tiedän kyllä jo nyt, että en tuu tekeen noista edes murto-osaa, vaan mussutan vaan suklaata koko joulun tonttulakki päässä ja villasukat jalassa, enkä tee mitään. Voisin myös veikata, että tulee aika iso koti-ikävä paluun jälkeen, tai sitten sitä vaan nauttii täysin rinnoin viimesistä aurinkoisista hetkistä ja ystävistä. Ajattelin tammikuussa suunnatta muille maille, kun meillä on aika paljon vapaa-aikaa tenttien ohessa.

Ja sitten ihanista ihanin Miia tuleekin tänne tammikuun lopussa 9 päiväks mun seuraks sanoon hyvästit Barcelonalle! Paluulennonkin vihdoin ja viimein ostin, tullaan yhtä matkaa Miian kanssa 5.2. Suomen kamaralle suoraan juhliin mun synttäreitä! Oon koittanut jo vähän järkkäillä tota helmikuuta, kyselin mm. asuntojen perään, jos sitä vaikka sais kämpän ennen sinne tuloo.

On kyllä niin kummallista, mutta samalla ekaa kertaa ihan mukava suunnitella tämmösiä. Vielä jonkun aikaa sitten olin ihan kauhuissani aina kun ajattelin tammikuuta... Ehkä se on toi joulu ja kun sai tämmösen mahdollisuuden tulla sinne lomaileen, niin ehkä paluumuutto ei sitten tunnu niin pahalta, tai mistä sitä tietää.

Nyt olis enää kolme koetta ja yks esitelmä jäljellä, ja sit pääsee lomalle. Voisin asettaa tavotteeks saada tän blogin ajan tasalla, mutta musta tuntuu että sanon samaa joka kuukausi, joten saa nähdä toteutuuko :D

Sitten taas päiväkirjan pariin...


Torstai 13.11.
Aamulla oli henkilöstöjohtamisen tunti ja nuokuin ekan tunnin aika huolella. Oli huono valinta mennä istuun eturiviin! Tokalla tunnilla tehtiin case-harjotus ja jatkettiin oman projektin tekemistä, joten siinä vähän piristy. Kotona koitin lukee seuraavan päivän kokeisiin aika huonoin tuloksin..

Perjantai 14.11.
Olin laittanut kellon soittaan ysiltä, mutta kas kummaa heräsinkin vasta 11. Aloin siinä sitten heti lueskeleen kokeeseen ja sain koko koealueen luettua läpi ennen kokeeseen lähtöö. Ihmeteltiin Annican kanssa yliopistolla, kun siä ei näkynyt kun pari meidän kurssilaista, mutta ilmeisesti opettaja oli unohtanut kertoo meille vaihtareille, että täällä on tapana alottaa koe puoli tuntia normaalia myöhemmin. Koe tuntu suht. helpolta, ja opettaja oli valkannut hyvät kysymykset.

Kokeen jälkeen saatiin kyyti kotiin, kun ei mennyt busseja tohon aikaan. Kotona avasin heti viinipullon ja söin ja aloin valmistautuun iltaa varten. Oltiin sovittu Annican kanssa, että mennään taas Bauhouseen ja tällä kertaa meillä oli Annican poikaystävä Johan ja meidän luokkakaveri mukana. Aika jännä, että tällä kertaa ei oikein kukaan uskaltanut tulla jutteleen, kun oltiin siinä kahden miehen kanssa 8). Osa jatko vielä tanssibaariin, mutta ite jätin välistä kun muistin että seuraavana päivänä pitäis jaksaa töitäkin tehdä.

<3

Arthur ja Annica :)

Lauantai 15.11.
Kello soitti taas ysiltä, mutta en sitten viiden tunnin unilla viittinyt herätä ja jatkoin unia viä muutaman tunnin. Koko päivän oli järkyttävä päänsärky ja oli vähän vaikeuksia tehdä töitä. Sain aikaseks noin 3 sivua neljässä tunnissa, eli oli todella tehokasta... Päivä meni aika lepposasti kun pistin leffan pyöriin (Before Sunrise, aivan ihana! :D) ja söin Milkan Oreo-suklaata. Oon ihan rakastunut siihen, ja mun lähikaupassa myydään sitä jättiläiskoossa. Ehkä ihan hyvä ettei sitä myydä Suomessa!!

Sunnuntai 16.11.
Taas oli kello soittamassa ysiltä, ja tällä kertaa nousin jopa puoli kymmeneltä! Oli kerrankin hyvä syy herätä, kun oli viimenen mahdollisuus nähdä Castellers-ihmispyramideja. Täällä Terrassassa on oma ryhmä, Minyons, ja tää oli niiden kauden päätösnäytös. Niiden esitys alko klo 12, ja lähdin kotoo käveleen vähän sitä ennen. Huomas aika hyvin, miten suosittu juttu toi täällä on, kun kaikki ihmiset käveli sen aukion suuntaan. Ja populaa oli kyllä melkosesti, ilmeisesti koko kylä! Kattelin just Wikipediasta, että täällä on suunnilleen saman verran väkee kun Tampereella, mutta pieni erotus on että Tampereen pinta-ala on noin 690 neliökilometriä ja Terrassan noin 75 km2! Joten täällä asutaan aika tiiviisti pakattuna!

Iso aukio oli ääriään myöten täynnä, enkä tietenkään löytänyt hyvää paikkaa. Änkesin itteni jonkun lapsiperheen viereen, koska on aina yhtä kiva kuunnella kiukuttelevia lapsia :) Sain muutaman kerran osumaa jalkapallosta, mutta koitin vaan nätisti naureskella että mitä pienistä. Sitten ne Minionit alkokin kiipeileen, ja olihan se aika näky. Siä kiipes aina pari ihmistä samaan aikaan hurjalla vauhdilla toisten vartaloita pitkin ylemmäs ja ylemmäs. Mitä ylemmäs pääsi, sitä pienempi ihminen siellä kiipes ja lopulta kun luulin että torni on jo valmis, niin huipulle kiipes vielä muutama pieni lapsi niin ketterän näkösesti! Noitahan usein kritisoidaan siitä, että ne ottaa lapsia mukaan, kun siinä voi käydä aika pahasti. Ja niin kävi nytkin. Heti kun se pikkunen oli lähtenyt tuleen alaspäin, koko rakennelma romahti alas. Tais niillä onneks olla jotkut turvapatjat niiden ympärillä, kun aika äkkiä ne lähti toista pyramidia rakentaan. En sitten sitä nähnyt loppuun asti, kun mun eteen korokkeelle kiipes joku mun mittanen naikkonen joka tietenkin blokkas ihan täysin mun näköyhteyden! Hetken koitin kurkkia sieltä, mutta se oli aika toivotonta, joten luovutin. Aattelin että ehkä ihan hyväkin lähtee kotiin, kun on niin paljon koulujuttuja tehtävänä, jes.

Kotiin päästyäni koitin tosissani tehdä käännöstyötä, ja sain jopa 13 sivua käännettyä! Mutta aika tuskasta oli.

Castellers

Maanantai 17.11.
Kerrankin oli aika hauska enkun tunti! Aina kun on vähemmän vaihtareita paikalla, niin meidät laitetaan espanjalaisten kanssa samaan ryhmään ryhmätöitä tehdessä. Nyt meijän oli pitänyt kotona valmistella "tapaaminen" pomojen kesken yrityksen eettisistä ongelmista, ja ryhmässä sitten käytiin se tapaaminen läpi. Noi ei oikein uskalla puhua englantia, ja nytkin aluks oli aika kankeeta. Mutta sitten oli tosi kiva jutella, kun ne oikein innostu hetken päästä, enkä meinannut enää saada suunvuoroo. Juteltiin loppuaika kaikkee ihan muuta, ja on aina yhtä kiva kertoo Suomesta uusille tyypeille kun ne kuuntelee silmät pyöreenä meidän kylmistä talvista ja ilmasesta koulusta.

Koulun jälkeen menin muutamaks tunniks "lukeen kokeisiin" eli facebookkailin ja juttelin kavereiden kanssa. Oli aika kiva ylläri, kun vedet oli poikki! Eipä tarvinnut tiskata :D Sit lähdin takas yliopistolle, kun meillä alko uus iltakurssi, Finance Management: Investments. Tunti pidettiin espanjaks ja kaikki materiaalit oli katalaaniks. Istuttiin sielä Annican kanssa ja surffailtiin vaan netissä ekan tunnin ajan, kun ei oikein mitään ymmärtänyt, sanan sieltä ja sanan täältä. Tauon aikana käytiin kysyyn opettajalta, että saako materiaaleja englanniks ja se lähetti ne meille sähköpostilla. Sitten kysyttiin että onko meidän pakko käydä noilla tunneilla, kun ei ymmärretä mitään (en ymmärrä tota sanastoo edes englanniks, niin sit pitäis vielä espanjaks ymmärtää...), ja se sano että voidaan skipata tunnit, kunhan tullaan kokeeseen, jei! Kurssilla on eka kontrolli-koe ja sitten loppukoe ja siinä välissä pitää tehdä yks projekti ryhmätyönä. Voi olla aika haastavaa opiskella ittekseen kotona tota, mutta täytyy sitten kysyä jos joku on epäselvää.

Tiistai 18.11.
Täällä alkaa oleen kauheen kylmä aina aamusin! Illalla lämpötila tippuu alle kymmeneen, ja nykin oli enää 6 astetta plus kylmä tuuli. Kuljen vielä nahkatakilla, kun en oo löytänyt uutta sopivaa takkia täältä, enkä ottanut Suomesta muuta mukaan. Aamusin tekis mieli aina juosta bussille, että tulis lämmin!

IS-tunnilla alettiin tekeen ryhmätyötä, ja menin italialaisen vaihtarin ja kolmen espanjalaisen ryhmään. Meinas alkaa vähän ärsyttään, kun kaikki puhu vaan espanjaa, vaikka pyysin muutaman kerran että osaisko ne puhua englantia kun tää kurssikin on englanniks :D Eipä tarvinnut tehdä kauheesti mitään kun ei ymmärtänyt missä mennään ja mitä pitäis tehdä. Joo tiedän, aika tyhmä asenne... Ois voinut vaan ottaa ohjat omiin käsiin, mutta musta on tullut täällä ihan robotti kun en mitään oikein tee enää oma-alotteisesti. Tai teen mutta joskus tulee näitä hetkiä kun tekis mieli vaan nostaa kädet ylös ja antaa olla, eikä pistää ees tikkua ristiin asian eteen. Täällä on niin turtunut siihen, että joku ulkopuolinen sanelee sulle mitä pitää tehdä, ja en voi oikein uskoo miten hyvin oon sen taas omaksunut. Vuosi tuli kuitenkin harjoteltua oma-alotteisuutta, kun Proakatemialla kukaan ei kerro sulle että mitä pitäis tehdä, vaan kaikesta pitää ottaa itse selvää. No, pitää nyt ehkä vaan nauttia tästä ajasta ja heittää ne aivot narikkaan, kohta pääsee taas oikeesti työn makuun Proakatemialle!

Tokalla tunnilla olikin vähän lepposampaa, ja loppuaika me höpistiin vaan Italian, Espanjan ja Suomen eroista. Kaikki oli ihan hämmästyneitä, kun kerroin millasta Proakatemialla on ja että tämmönen opiskelu on mulle ihan outoo, kun pitää istua luennoilla ja osallistua kokeisiin.

Kotiin päästyä mulla oli heti tapaaminen Jaumen kanssa, ja se kerto vähän nopeemmasta työaikataulusta. Pitäis saada viikon sisään ensimmäinen osa, 70 sivua, käännettyä. Eka mietin, että on kyllä mahdoton tehtävä jos toi mun tahti on 13 sivua viikonlopussa, mutta sitten kun tajusin että loppuosa menee varmaan paljon helpommin alun kankeuden jälkeen, niin lyötiin kättä päälle. Tapaamisen jälkeen piti syödä vaan leipää ruuaks, mutta sit halusinkin jotain ruokasampaa ja kokkailin ehkä parasta pastaa, mitä oon ikinä tehnyt! Ja oudointa oli että mun jääkaappi oli ihan tyhjä. Eikä siihen tullut kun herkkusieniä, sipulia ja nökäre tuorejuustoo, mausteita ja sitruunamehua. Nams.

Keskiviikko 19.11.
Nousin ylös aikasin ja koitin saada aikaseks lukee seuraavan päivän henkilöstöjohtamisen tenttiin, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Lähdin kauppaan, mutta sit päätinkin tehdä vähän pidemmän lenkin, kun oli niin ihanan aurinkoinen ilma. Harmi vaan, että olin taas siestan aikaan liikkeellä, ja kaikki alko sulkeen oviaan siinä yhden jälkeen. Onneks isot ketjukaupat on auki, ja kävin H&M:stä ostamassa fleecen, pitkät juoksuhousut (enää ei ihan pärjää shortseilla!), huivin ja hanskat. Kyllä se talvi sieltä tulee... Kävelin kodin suuntaan hymy korvissa ja kävin kaupassa ostamassa jääkaapin täyteen ruokaa. Oon pistänyt merkille, että taidan ostaa aika usein lähes samoja ruoka-aineita, kun ostoksille tulee aina hintaa noin 22e. Sillä määrällä syön 4-5 päivää, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Täällä tulee syötyä ihan poikkeuksetta aina kasvispainotteista ruokaa, se kun sattuu oleen paljon halvempaa kun liha, ja useimmissa tapauksissa jopa parempaa.

Syömisen jälkeen luin seuraavan päivän henkilöstöjohtamisen kokeeseen ja siinä lukemisen ohella kuvasin elämäni ekan CV-videon samaista kurssia varten. Oli muuten aika jäätävää touhua! En muutenkaan osaa olla kameran edessä luontevasti ja nyt piti enkuks höpötellä ittestään myyntivideo. Pari tuntia siinä tais mennä tai ylikin. Oli hauska kattella jälkeenpäin ensimmäisiä otoksia, mitkä ei menny ihan putkeen :D Ja niitähän oli aika monta.

Torstai 20.11.
Aamulla meillä oli henkilöstöjohtamisen tunti. Oli tarkotus käydä seuraavaa kappaletta läpi ekalla tunnilla, mutta sit kävikin niin että meitä oli siellä luokassa noin 8 henkee, kun loput 20 oli lukemassa kokeeseen, joka pidettäis seuraavalla tunnilla. Opettaja anto sit meidänkin lukee suurimman osan ajasta ja sit puolen tunnin ajan se koitti opettaa seuraavaa kappaletta, mutta kukaan ei oikein kuunnellut. Kokeen alkaessa seuraavalla tunnilla katoin aika järkyttyneenä koepaperia, kun opettaja oli sanonut sen olevan helppo koe muutamalla oikein/väärin -väittämällä, mutta se olikin vähän vaikeempi. Väittämät oli tosi yksityiskohtasia ja olis pitänyt tietää tosi pieniä juttuja. Mulla oli vaikeuksia ymmärtää edes koko lauseiden sisältöä kun en osannut kääntää niitä. Väärät väittämät piti korjata oikeiks ja tietysti väärästä vastauksesta lähti -0,5 pistettä pois. Aika paha maku siis jäi, enkä ollut kyllä ainoa!

Perjantai 21.11.
Perjantaina mulla oli touhupäivä! Pesin pyykkiä ja siivosin pitkästä aikaa kämpän. Täällä on kiva kun ei huomaa likaa lattialla, kun on niin tummat lattiat :D Siivoilun jälkeen keskityin pariks tunniks enkun raportin tekoon ja aloin tekeen käännöstyötä. Tein sitä muutaman tunnin ihan puoliteholla, mutta kasin aikaan aloin tekeen ihan kunnolla ja koitin eri taktiikkaa. Ennen aina kirjotin yhden sivun käännökset Wordiin ja sit korjasin sanat suoraan kansioon vanhan sanan päälle, mutta nyt käänsin sanat vaan suoraan Wordiin ilman että välissä keskeytin homman kirjottaakseni niitä kansioon. Sain tehtyä sen homman ihan ennätys ajassa, reilussa tunnissa 30 sivua! Sit jätin loput kirjottamishommat seuraavalle päivälle ja menin sänkyyn katteleen leffaa tehokkaan päivän jälkeen.

Vaihteeks auringonlaskukuva! Adios ;)