Ysi

On se jännä, että aina sillon tulee mieleen kirjotella blogiin, kun olis miljoona muutakin asiaa tehtävänä! Koska mulle ei noi koulujutut enää riitä, niin hommasin ittelleni vähän lisäduunia yritysmaailmasta ja pääsin heti osalliseks Espanjan harmaaseen talouteen pimeen rahan muodossa. En taas kyllä tiedä, mihkä oon pääni pistänyt, kun työ onkin odotettua vaikeempi. Sen piti olla ihan helppo duuni, kääntää vaan sanastoo suomesta englanniks, mutta sanasto onkin vähän vaikeempaa sähkösanastoo, ja en tiedä puolienkaan sanojen merkitystä edes suomeks. Onneks on google ja sanakirjat, ehkä mää jouluun mennessä saan hommat hoidettua!

Jos taas kertois vähän takautuvasti elämän kieputuksista.


Maanantai 20.10.

Maanantaina menin aamulla kiltisti enkun tunnille ja heti koulusta päästyäni opiskelin vähän lisää enkkua ja muita aineita. Aloin siis ottaan takas näitä edellisviikolla menetettyjä opiskelutunteja oikein olan takaa.

Tiistai 21.10.

Kamalaa, kun en edes muista näistä päivistä mitään, on varmaan ollu semmonen kestokrapula johtuen viikon alkoholisoitumisputkesta, että on viimesetkin aivosolut hävinnyt johonkin!

Keskiviikko 22.10.

Nukuin kellon ympäri (havaitsen jotain yhteyttä edelliseen lauseeseen!) ja kun vihdoin heräsin, oli aika taas ottaa itteensä niskasta kiinni ja aloin toden teolla katteleen, että miltäs toi mun lähitulevaisuus näyttää. Ja voin kertoo että sain muutamat sydämen tykytykset, kun Annica lähetti mulle sen Att Göra -listan ja siellä oli vaikka mitä kokeita ja tehtäviä ja projekteja listattuna! Olin ehkä ottanut vähän turhan letkeesti ton ekan kuukauden, kun nyt alko tuntuun että ehkä tässä olis pitänyt jotain opiskellakin. Ei siinä, merkkailin kaikki tulevat jutut omaan kalenteriini ja siihen menikin koko päivä, enkä sitten varsinaisesti opiskellut mitään...

Torstai 23.10.

Sama sumu vieläkin päällä. Menin Human Resourses -tunnille, ja alettiin tekeen isoo projektia mun ryhmän kanssa. Sattu aika sopivasti että Annican lisäks mun ryhmään tuli espanjalainen, joka on tulossa Suomeen vaihtoon ens keväänä! Oli oikein kiva siinä käyttää tehokasta työaikaa ja höpistä, että mihin kaikkeen kannattaa varautua kun tulee Suomeen (ja siitähän riittää juttua)!

Perjantai 24.10.

Suuri päivä koitti, Miian synttärit! <3
Mulla oli seiskalta herätys ja lähdin kasilta käveleen kohti poliisiasemaa, kun oltiin sovittu treffit Annican ja Stephanien kanssa sinne. Meijän oli tarkotus vihdoin hankkia NIE:t eli espanjalaiset henkkarit täällä oleskeluun. Suositus on hankkia ne pari viikkoo tänne tulon jälkeen, mutta tää pari viikkonen oli vähän venähtänyt, kun piti kaikkien papereiden kanssa säätää. Asemalla olikin jo muutama muukin jonottamassa ja paineltiin jonon hännille ootteleen. Täällä Terrassa on ihmeellinen systeemi ton kanssa, ensin sun pitää tulla noin puoli tuntia ennen paikan aukeemista jonottaan, ja sit poliisisetä tulee ja jakaa vuoronumeroita siinä järjestyksessä.

Ooteltiin siinä sitten yhteensä yli puol tuntia ennenkun vuoronumeroita alettiin jakaa ja vitsailtiin siinä että ihan varmaan ei edes saada mitään numeroo, ja yllätys olikin melkonen kun tää virkamies pysähtyy meidän eteen ja sanoo että ei riittänyt teille!! Oli varmaan hyvät ilmeet kun kaikki oli ihan pöllämystyneitä. Sit se selitti että niitä jaetaan aina 25 ensimmäiselle jonottajalle, ja oltiin sitten just 26. Vähän kyllä ketutti sen jälkeen ja mää menin suoraan kotiin kiukusta kihisten ja otin tunnin päikkärit koska olin turhan takia herännyt niin aikasin!

Herättyäni aloin valmistautuun sen päivän agendaan, kun oltiin sovittu että mennään Miian kanssa Carmelin bunkkereille, jonka se oli halunnut jo pitkään nähdä. Treffattiin Placa Catalunyalla ja lähdettiin tallusteleen kohti bussipysäkkiä. Miialla oli puhelimessa vaan pari hassua kuvaa että missä tää kyseinen pysäkki mahtaa sijaita, ja siinä kohtaa mulla heräs pienet epäilykset että mahdetaankohan löytää perille, mutta sainkin olla hurjan ylpee mun mussusta, kun bongattiin heti oikee pysäkki ja osattiin jäädä myös oikeella pysäkillä pois!

Siitä alkokin sitten meijän seikkailut, kun koitettiin löytää että missä hemmetissä ne bunkkerit on. Google mapsikin näytti jotain ihan ihmeellistä, se näytti kaks reittiä, jossa kummassakaan ei ollut loppumispistettä, ne vaan loppu kesken. Kun siitä ei ollut apua niin lähdettiin sitten vaan käveleen johkin suuntaan, ja hetken seikkailtuamme löydettiin oikee reitti sinne. Joskaan ei oltu täysin varmoja, että onko se oikee paikka kun missään ei mainittu Carmelia. Siitä huomas että tää ei oo mikään turistipaikka, kun yleensä turistikohteissa on joka kulmalla tienviitat ja opasteet ja kartat että miten löydät perille.

Löydettiin ihana reitti, josta oli aivan mahtavat näköalat Barcelonan ylle ja fiilisteltiin että olis varmaan huikeeta asua semmosessa paikassa. Käveltiin pelottavan sillan yli, joka narisi ja paukahteli, vaikka se muuten näyttikin oikein kestävältä. Sillan kupeessa oli kauheesti kynttilöitä ja kukkia, ja tuli heti mieleen että onkohan joku siitä hypännyt. Oltiin vähällä itekin hypätä reunan yli, kun meinas mennä hermo parveileviin kärpäsiin. Oli hiukan ärsyttävää kun ne pikkuelukat pörräs koko ajan naamalla ja koitti änkee suuhun ja korviin.

Aikamme seikkaltuamme löydettiin reitti itse bunkkereille, mutta kävikin pian selväks että sinne ei pääsekään, kun siellä oli joku remontti ilmeisesti menossa. Siellä oli joku yksinäinen matkailija meijän kanssa hämmästelemässä että mitäs nyt. No, tyydyttiin kohtaloomme ja kierreltiin vielä hetken aikaa kukkulalla kunnes lähdettiin köpötteleen samoja jälkiä takas.

Nähtiin matkalla symppis vanha mies, joka näytti siltä, 

että se on istunut tossa ottamassa aurinkoo koko kesän, ihan liikkumatta.

Takas keskustaan päästyämme mentiin gourmet-lounaalle Subwayhin ja siitä vielä pariin kenkäkauppaan, josta löysin ittelleni syysnilkkurit. Välttyäksemme lisähoukutuksilta lähdettiin kohti Miian kämppää ja alettiin valmistautuun iltaa varten hikisen päivän jälkeen.

Mentiin Barri Goticiin yhteen tapaspaikkaan, jossa Miia oli jo aikasemmin käynyt Idan kanssa. Siellä oli hauska tarjoilija, joka tykkäs suomalaisista ja tamperelaisista. Tilattiin pöytä täyteen tapaksia ja vielä jälkkäriks supermakeeta suklaakakkua, joiden päällä oli kynttilät synttärien kunniaks! Tarjoilijapoika lauleskeli vielä paljon onnea vaan -onnittelut Miialle, ennen kun iskettiin kiinni kaakkuihin. Lopuks saatiin vielä ilmaset shotit!

Siitä siirryttiin sitten kulman takana sijaitsevaan Benedictiin, ja oltiin ihan ihmeissämme kun se oli ihan täynnä ruokailevia ihmisiä. Saatiin kuitenkin istumapaikat ja otettiin mansikkamojitot muita synttärijuhlijoita odotellessamme. Saatin siinä jonkun aikaa odotella, kunnes Miian kämppis, Lynn, tuli ensimmäisenä paikalle. Sitten ihmisiä alkokin lappaan tasasin väliajoin paikalle. Juhlaväki koostu lähinnä kun koulukavereista, kun kukaan Miian työkaveri ei päässytkään tuleen. Oli oikein hauska ilta, tarjottiin juhlaväelle salmari-shotit, ja osa jopa tykkäs siitä! Jossain vaiheessa alko tanssijalkaa vipattaan, ja siinä menikin sitten loppuilta tanssiessa. Ihan liian äkkiä tuli pilkku ja piti lähtee kotiin. Ei sitten lähdetty siitä enää jatkaan, kun oli jo niin myöhä ja itse kukin oli aika tuiterissa. Saatettiin Miia taksille ja mentiin Terrassan porukan kanssa kohti bussipysäkkiä. Bussissa naureskeltiin ihan päättömille jutuille koko matka!

Suomen lahja maailmalle.

Lauantai 25.10.

Heräilin darrasena ja vietin melkein koko päivän sängyssä leffoja tuijotellen.

Sunnuntai 26.10.

Heräsin kasilta herätyskelloon, kun olin päättänyt kerrankin olla super ahkera. Söin aamupalan ja tein tavotelistan päivälle, että mitä kaikkee pitää saada tehtyä. Sain kaikki kouluhommat tehtyä, vaikka ei ihan tavoteaikataulussa pysyttykään. Kävin jopa lenkillä ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen!! Olin ehkä vähän rikki sen jälkeen, mutta teki kyllä niin hyvää!

Maanantai 27.10.

Aamulla enkun tunnille ja heti kun pääsin kotiin, lähdin taas juoksulenkille. Mulla oli tällä kertaa ihan liikaa vaatetta päällä, kun olikin lämpösempi mitä aattelin, ja olin ihan soijanen ja poikki sen jälkeen. Lenkin jälkeen vähän vielä muuta reenailua ja sitten aloin tekeen koulujuttuja.

On tullut hyvin huomattua, että tää täkäläinen ruoka on todellakin aika epäterveellistä. Varsinkin kun tulee pidempiä ajanjaksoja, kun syö paljon ulkona, niin huomaa kyllä heti olosta että "vähän" turvottaa. Oon ihan onnellinen että mulla ei oo vaakaa täällä, vaikka toisaalta paremmin sen omasta olosta huomaa, että missä kunnossa on. Muutenkaan ei toi vatsa kauheesti kestä mitään viljoja, ja täällähän ei oikein muuta syödäkään kun vehnäleipiä ja muita vehnäjuttuja. Joten olo on koko ajan kuin pullataikinalla... Mutta itteppähän mää niitä syön, voisin olla ilman niin tulis parempi olo!

Tiistai 28.10.

Tiistaina oli jännä IT-tunti, kun piti tehdä lyhyt esitelmä annetusta aiheesta. Oon muutenkin aika jännittäjä, aina kun pitää jotain yleisön edessä tehdä, ja vielä kun piti tehdä se enkuks. Koitin vaan ajatella, että ei ressiä, kielitaito on ainakin vähän parempi kun espanjalaisilla luokkakavereilla, joten siitä ei pitäis olla huolissaan. Oli vaan hirveen helppo aihe, miten sähköposti toimii ja mikä teknologia siinä taustalla on. Meni vähän paperilta lukemiseks, kun en ihan muistanut ulkoo!

Espanjan tunnilla oli outoo, kun sinne tuli nyt pari vaihtaria, jotka on niin paljon korkeemmalla tasolla, koska ne on Italiasta ja siellä on sama kielioppi ja monet sanat on samoja. Ne olikin sitten koko ajan äänessä, ja opettaja oli ihan innoissaan. Vähän siis taso vaikeutu meille muille, kun nyt opettaja olettaa, että kaikki ymmärtää yhtä paljon!

Keskiviikko 29.10.

Keskiviikolle oltiin suunniteltu Miian kanssa menoa ja meininkiä, nimittäin pieni retki Freixenet-viinitilalle. Lähdin 11 aikaan liikkeelle, ja yllättäen meinasin myöhästyä junasta, mutta onneks ehdin just junaan ennen ovien sulkeutumista. Tapasin Miian Barcelonassa ja lähdettiin ettiin oikeeta junaa ja laituria, joka ei sit löytynytkään ihan helposti... Mutta päästiin kuin päästiinkin junaan ja reilu puoli tuntia matkatkattiin kunnes hypättiin junasta pois. Olin ajatellut että se viinitila olis vähän syrjemmässä, mutta siinähän se kökötti heti junaradan vieressä!

Aluks kuunneltiin pieni historiikki videon muodossa (mikä vaikutti enemmän vaan huonolta mainokselta!), mutta sitten päästiin itse asiaan, kun lähdettiin kiertään rakennusta ja saatiin samalla tietää cavan valmistuksesta. Ehkä odotetuin vaihe oli, kun nähtiin ihka oikeita tammitynnyreitä, jotka oli just sen näkösiä kun olin aina kuvitellutkin! Sit lähdettiin pienelle "juna-kierrokselle" ympäri rakennusta ja pihaa. Siä oli vaikka mitä jännää, mut lähinnä naureskeltiin vaan meidän edessä istuville noin 13-vuotiaille tytöille, jotka hurras ja kilju ja naureskeli joka käännöksessä, ja vilkutteli vähän työntekijöille :D

Vähän nykyaikasempi tynnyri!

Lopuks saatiin vielä maistiaiset oikein kahden lasin verran, ja sit olikin meijän vuoro naureskella, kun tietysti suomalaiseen tapaan kiskastiin viinit aika hätäseen, ja molemmat tajus jälkikäteen että oli aamun syömisetkin jäänyt vähän vähemmälle, joten tuli vedettyä seitinohuet päiväkännit! Käytiin vielä matkamuistoliikkeessä hiplaamassa kaikkee, mutta lopulta kumpikaan ei sitten ostanut mitään.

Junassa matkalla takas Barcelonaan molemmat haukotteli kilpaa, mutta jotenkuten pysyttiin hereillä. Kierreltiin ikuisuus ettimässä hyvää ruokapaikkaa, molemmilla oli ihan hirvee nälkä. Mikä siinä on, että kun oot nälkänen ja periaatteessa sulle kelpais melkein mikä vaan ruoka, sopivaa ruokapaikkaa ei löydy millään. Sitten kun harhailet vatsa täynnä kaupungilla, niin vastaan tulee vaikka mitä ihanan näkösiä paikkoja! Tuskasen etsinnän jälkeen istahdettiin italialaiseen paikkaan, josta olin kuullut paljon hyviä arvosteluja. Se ei sitten kauheen hyvä valinta ollutkaan, kun alettiin tarkemmin katteleen. Hinnat olikin odotettuja korkeempia, kun normihinnan päälle tuli vielä alvit ja terassimaksu, ne oli niin pienellä kirjotettu, että ei meinannut paljain silmin nähdä. Molempien ruoka oli ihan eriä, kun mitä oltiin ajateltu tilanneemme (tiedä sitten kummassa päässä vika :P), mutta syötiin ne mukisematta koska nälkä.

Oli kyllä mukava juttutuokio, ja kun oltiin saatu tarpeeksemme maailman parantamisesta, käytiin vielä kahvilla. Otettiin kahvien seuraks ihan tajuttoman hyvät leivokset, mutta oli niin makeeta, ettö tais jäädä puolet syömättä. Mulla on aina vähän tapana liiotella kahviloissa, ja jostain syystä tilaan aina sen isoimman ja suklaisimman leivoksen, vaikka tiedän etten edes tykkää liian ällömakeista jutuista.

Pikkulauantain kunniaks käytiin vielä Benedictissä yksillä (tällä kertaa todella jäi siihen yhteen!). Oltiinkin paikan ainoot asiakkaat, ja vähän meinas alkaa naurattaan kun siinä istuttiin keskellä baaria mojitot kourassa ja paasattiin elämän menosta. Kunnon kantapaikkameininkiä. Hetken päästä lähdettiin, ja kieppasin vielä Miian kämpän kautta, kun siellä oli mun ruisleipäpaketti säilössä, ah. Nappasin sen mukaani ja lähdin junaan nukkuun.

Torstai 30.10.

Meijän henkilöstöjohtamisen tunnilla oli aamulla ehkä 8 henkilöö, kun suurin osa oli lukemassa seuraavan päivän isoon kokeeseen. Oli aika mielenkiintosta, kun kerrankin sai niin henkilökohtasta opetusta, oli jopa ihan mukavaa ryhmätyötä tehdessä, kun päästiin kunnolla keskusteleen pienen ryhmän kanssa.

Perjantai 31.10.

Perjantaina oli Halloween, ja sen kyllä huomas, Terrassakin oli täynnä pikkuvampyyreita ja noitia ja muita mörköjä, ja myös kaikki kaupat ja kahvilat oli koristeltu asiaankuuluvalla tavalla. Päästiin koulusta vähän aikasemmin kun normaalisti ja lähdinkin siitä suoriltaan kohti Miiaa, joka oli samana päivänä muuttanut hotelliin majaileen. Menin sitten suoriltaan sinne, ja matkalla hotellille mun sydän hyppäs kurkkuun, kun pari pikkumörköö päätti kivasti pelästyttää meikäläisen! Taisin kiljasta ääneen ja mun sydän hakkas ihan hulluna. Hotellilla sain lisää sydämentykytyksiä, kun Miia oli loihtinu itelleen niin upeet (pelottavat) meikit. Pääsin heti kans istuun maskeerauspenkkiin ja Miia teki mulle ihanan vihreen keijumeikin, joka ei ikävä kyllä kuvissa pääse yhtään oikeuksiinsa!

Hetki siinä lätistiin ja sitten lähdettiin siirtyyn kohti Benedictin Halloween kekkereitä. Oltiin ihan hämmästyneitä, kun baari oli ihan täynnä väkee, ei saatu edes istumapaikkaa. Aivan ihanat maskit ja puvut kaikilla ja koko baari oltiin koristeltu ihan vimpan päälle. Jopa baarin henkilökunnalla oli asiaan kuuluva varustus, kaikki pukeutunut saman teeman mukaan. Ilta meni kauheen mukavasti, onnistuttiin heti istuun parin Etelä-Afrikkalaisen miehen viereen tiskille, ja toinen niistä oli sitten kovin rahamies ja tarjos parit juomat ja tequilat heti kättelyssä! Tutustuttiin moniin uusiin tuttavuuksiin ympäri maailmaa, ja meinasin saada yhden Miian ennestään tunteman ruotsalaisen kimppuuni, mutta kun esitin tarpeeks kylmää, niin se siirty tietysti heti seuraavan naikkosen luo. Oli kyllä kaikin puolin mukava ilta!

Opastus vessoille. #word

Lauantai 1.11.

Heräsin aamulla aika aikasin ja piti lähtee heti liikkeelle. Musta tuntu, että oon vieläkin ihan huppelissa, kun kaikki tuntu niin epätodelliselta ja kaikki vaan nauratti kauheesti. Kiertelin pari tuntia pitkin vanhaa kaupunkia, kun oottelin että Miia heräilee ja tulee mun seuraks syömään aamupalaa. Oli ihanan rentoo vaan harhailla kaduilla, ja laajensin reviiriäni ihan hullusti. Löysin monta paikkaa, joihin olin joskus törmännyt, mutta en ollut ikinä hahmottanut että missä päin ne oikeesti sijaitsee. Toi harhailu tuntu vähän siltä, kun olisin yhdistänyt monta pistettä toisiinsa, ja lopputulos oli pirun selkee kuva koko kaupunginosasta. Parin tunnin jälkeen olin ihan poikki ja menin hetkeks nauttiin auringonsäteistä puistoon.

Sitten Miia jo heräilikin ja sovittiin että mennään testaan Benedictin paljon kehuttu brunssi, vaikka oltiin pitkään mietitty ettei kumpikaan haluu syödä siellä, koska se ei vaan tunnu oikeelta. Onneks tehtiin poikkeus, koska ruoka oli ihan taivaallisen hyvää! Ja ruokapuheet oli taas sitä tasoo, että melkein hävetti, mutta ei kuitenkaan, koska oltiin lähes varmoja ettei kukaan meitä kuitenkaan ymmärrä. Viereisestä pöydästä kyllä vähän kurtisteltiin kulmia, mutta ehkä se johtu vaan siitä, että mun naurukrapula oli tarttunut myös Miiaan, ja naureskeltiin ja hihiteltiin joka asialle. Parasta <3

Syöminkien jälkeen lähdin kohti Terrassaa ja menin suoraan peiton alle leffaa tuijottaan ja siinä se loppupäivä menikin.